”Yksinäisyyden jälkeen löysin ihmisen rinnalleni” - rakkautta eläkeaikana

Koonnut: Hanna Leino

Kuvat: haastateltavien kotialbumit

Kari Kurila:

”Olen ollut ennen nykyistä kumppaniani kaksi kertaa vakituisessa parisuhteessa.

Avioiduin ensimmäisen kerran heinäkuussa vuonna 1968. Olin siis hieman vajaat 20-vuotias ja vaimoni oli vuoden minua nuorempi. Liitostamme syntyi poika vuonna 1972. Hän oli ja on ainoa lapsemme. Noin kolmen vuoden asumuseron jälkeen virallinen avioero astui voimaan keväällä 1995.

Vuonna 1991 aloitin opiskelun Turun iltalukiossa, jonka kanslian jonossa tapasin tulevan uuden vaimoni Marken. Ensimmäisestä koulupäivästä alkaen meistä tuli todella hyvät ystävät. Hän lopetti perusjakson jälkeen koulunkäynnin, mutta minä jatkoin lukioon tarkoituksena kirjoittaa ylioppilaaksi. Tapasimme Marken kanssa uudelleen vuoden 1995 keväällä, jolloin aloimme myös pikkuhiljaa seurustella. Yhteen muutimme samoihin aikoihin, kun ostimme kimpassa pienen omakotitalon Raisiosta. Avioliitto Marken kanssa, joka solmittiin joulukuussa 1995, oli todella onnellista aikaa. Saimme kokea yhdessä lastenlasten syntymiä, harrastuksia, kuten pyöräilyä, pihan ja talon kunnostamista, myös yrittäjän arkea. Liittomme sai surullisen lopun, kun Marke menehtyi paksusuolen syöpään 5.4.2016.

Olin itsekin sairastanut saman taudin muutamaa vuotta aikaisemmin, mutta selvisin siitä pelkällä leikkauksella, ilman minkäänlaisia jälkihoitoja.

Jäätyäni yksin koin lievää masennusta ja suurta yksinäisyyttä. Suurimman surutyöni tein kirjoittaessani omakustanteisen kirjan nimeltään Luodut toisilleen. Kirjassa käsittelin Marken ja minun ystävyyttä ja yhteiselämää aina siitä saakka, kun tapasimme ensimmäisen kerran. Kun kirja sitten ilmestyi, jäin melkoisen tyhjän päälle ja yksinäisyys oli käsin kosketeltavissa. Samalla koin myös yksinäisyyden tunteen sen kaikessa karmeudessa. Välillä oli tunne, että seinät kaatuvat päälleni. 

Muutos alkoi, kun yksi miniöistäni sanoi eräillä synttäreillä: ”Pappa, mitäs jos rupeaisit elämään taas ja lopettaisit tuon synkistelyn.” Koska tiesin, että kukaan ei tule minua hakemaan kotoa, niin päätin luottaa deittipalveluiden apuun. Olin Tinderissä, Eliittikumppaneissa sekä E-kontaktissa. Tinder oli ihan huuhaata. Eliittikumppanit oli palvelu, jonka kautta kävinkin muutamilla treffeillä. E-kontakti oli kuitenki se, jossa olivat mielestäni ne henkilöt, jotka olivat todellisella asialla. Yksi, mikä minua mietitytti usein, oli se, että lähes suurin osa suunnilleen ikäisistäni naisista haki ikäistään jopa 25 vuotta nuorempaa miestä. Oli kuitenkin poikkeuksiakin, ja tästä joukosta minä sitten löysin kumppanin itselleni.

Päivä oli 9.9.2018, kun E-kontaktissa tehdyt treffit toteutuivat. Paikaksi sovimme Raision Myllyn ulko-oven edustan. Olin paikalla jo hyvissä ajoin. Kun näin tämän oletetun naisen pälyilevän ympärilleen, menin hänen luokseen ja kysyin: ”Minuako etsit?” Näin tehdessäni halasin häntä myös. Menimme Myllyn erääseen kahvioon, ja siitä se juttu sitten alkoi luistaa. Meillä molemmilla oli tunne, että olemme tunteneet toisemme vaikka kuinka kauan. Tästä tapaamisestamme alkoi suhteemme Tupun (Tuula) kanssa, ja se on voimissaan vielä tänäänkin. Selvisi myös heti toisella tapaamisellamme, että edesmennyt vaimoni Marke ja Tupu olivat käyneet kansalaiskoulua Laitilassa ja vieläpä samalla luokallakin. Yllättävää oli myös se, että tuttavapiiriimme kuului joukko samoja henkilöitä.

Runsaan kahden vuoden yksinäisyyden jälkeen olin siis löytänyt ihmisen rinnalleni. Ihmisen, jonka kanssa voin harrastaa, lenkkeillä koirieni kanssa, matkustella, hoitaa puutarhaa eikä vain olla möllötellä. Tupu asuu Piikkiössä ja minä Raisiossa. Pendelöimme siis kahden paikkakunnan väliä melkoisen tiiviisti, Tupu tulee useimmin Raisioon. Emme ole tämän runsaan kahden vuoden aikana olleet erossa yhtenäkään viikonloppuna. Myös viikolla tapaamme usein, sillä hän on myös eläkkeellä, joten emme ole mitenkään aikataulusidonnaisia.

Nykyinen parisuhde merkitsee meille molemmille todella paljon ja suhde syvenee oikeastaan koko ajan. 

Kaikkia kolmea parisuhdettani en menisi kuitenkaan vertailemaan keskenään, sillä jokainen ihminen on erilainen, niin yksistään kuin myös seurassa. Sitä paitsi ei olisi edes reilua heille kenellekään tällainen vertaaminen. Nyt on tämä parisuhde meneillään, ja me molemmat toivomme, että saamme vanhentua yhdessä loppuelämämme. Tosin ensin täytyy odotella, että tulee vanhaksi.

Koska ihmistä ei ole luotu olemaan yksin, rohkaisen kaikkia, jotka syystä tai toisesta jäävät yksin: Hae kumppani itsellesi. Hakeudu rohkeasti rientoihin mukaan. Jos menet deittipalveluiden kautta, niin ole profiilissasi rehellinen, mutta lue myös ehdokkaiden profiilit huolella ja kriittisesti. Kun se oikea mielestäsi löytyy, heittäydy mukaan ja nauti.”

 

 ”Me molemmat toivomme, että saamme vanhentua yhdessä loppuelämämme. Tosin ensin täytyy odotella, että tulee vanhaksi.” – Kari Kurila

 

Kari Kurila löysi kahden vuoden yksinäisyyden jälkeen rinnalleen Tupun. Kari rohkaisee muitakin heittäytymään ja nauttimaan, kun oikea henkilö osuu kohdalle.

 

 

Ritva Serkamo ja Isto Koivuniemi:

”Kummallakin oli pitkä nuorena solmittu liitto, joka päättyi muutama vuosi sitten leskeytymiseen. Isto ehti olla leskenä kolme vuotta ja Ritva kuusi vuotta ennen kuin tapasimme toisemme. 

Kummallakin meni pari kolme vuotta siihen, ettei uusi suhde vielä tuntunut ajankohtaiselta. On selvää, että kun pitkän hyvän suhteen jälkeen menettää toisen, sen käsittely vie aikansa. 

Isto ei juurikaan ehtinyt kokea yksinäisyyttä. Ehkä se olisi tullut sitten, jos kumppania ei olisi löytynyt. Toki mökkireissut alkoivat tuntua yksinäisiltä perheen ja puolison läsnäoloon tottuneelta, mutta aktiivisuus harrastuksissa vaikutti siihen, että olo ei tuntunut niin yksinäiseltä. Hän oli yksin, mutta ei yksinäinen.

Ritvalla oli aika sama tilanne, mutta pitempi leskeys ehti jo tuottaa kumppanin kaipuuta. Kyllä sitä kaipasi ihmistä, jonka kainaloon voi mennä ja kokea läheisyyttä ja jonka kanssa voi yhdessä keskustella ja päättää isoista asioista. Itsenäinen ja pärjäävä luonne sekä aktiivisuus harrastuksissa auttoi. 

Kumpikin näki harrastuksissaan paljon ihmisiä – ja piti toki silmänsäkin auki – mutta asia otti aikansa.

Parturi ehdotti Istolle liittymistä Tinderiin, ja hän noudattikin ohjetta. Iston mielestä Tinderissä oli ihan tuhottomasti ladyja näkyvillä, mutta sieltä oli vaikea tunnistaa sopivaa. Viikon päästä Ritva oli kuitenkin jo löytynyt. Myöhemmin 10-vuotias lapsenlapsi todella ihmetteli, että ”oliko Ukki Tinderissä?”

Ritvankin mielestä oli vaikea tunnistaa mieleisiä ehdokkaita. Ehkä kriteeritkin olivat moninaiset, kun yksi tärkeä asia muun lisäksi oli innokkuus golfaamiseen. Tinder ehti tulla Ritvalle tutuksi parin vuoden ajan, vaikkei intoa siellä pysymiseen oikein ollut. Tytär kuitenkin kannusti: ”Riittää, että löytyy se yksi.”

Kokemuksemme kertookin ehkä siitä, että saman ikäluokan miesten ja naisten suhde on epätasapainossa. Ilmeiseksi kävi myös se, että ainakin naisia saalistaa iso joukko huijareita. Yleiset turvallisuusohjeet on syytä pitää tarkkaan mielessä. 

Olemme nyt tunteneet toisemme puoli vuotta. Jotenkin kaikki loksahti yllättävän helposti paikalleen. Yhteinen arki on ollut ehkä samanlaisten elämänkokemusten takia helppoa. 

Kumpikin tuntuu innostuvan samoista asioista. Uusi harrastus pyöräily lähti käyntiin siltä istumalta, kun toinen sitä ehdotti.

Sukkuloimme sujuvasti kahden asunnon välillä sen mukaan, mihin seuraavana päivänä on tarkoitus suunnistaa. Asuntojen välillä on vain parikymmentä kilometriä ja kummassakin asunnossa on puolensa. Muun muassa kuntosali toisessa asunnossa ja sauna toisessa ovat mukavia etuja, joista nautimme. Emme ole pohtineet kummastakaan asunnosta luopumista.

Yhdessä liikumme paljon, käytännössä päivittäin. Golfia, pyöräilyä, sauvakävelyä sekä golfiin viritettyä pilatesta, joogaa ja voimaharjoittelua. Aamun TV-jumpatkin ovat kiva osa päivärutiinia. 

Kun kummallakin on takana nuorena solmittu pitkä liitto ja leskeksi jääminen, toisen tilannetta on helpompi ymmärtää kuin jos lähtökohdat olisivat hyvin erilaiset. Taustalla ei ole asioita, jotka olisivat jotenkin tabuja, vaan kummankin on helppo hyväksyä ja arvostaa toisen menneisyyttä. Edesmenneet puolisot ovat hyvällä tavalla ja arvokkaina läsnä nykysuhteessa. 

Kummallakin on lapsia ja kuusi lastenlasta, ja suhteet heihin ovat tiiviit ja hyvät. Kaikki jälkeläiset ja Iston äiti ovat hyvällä mielellä vastaanottaneet uuden kumppanin. Muut vanhempamme olemme vasta ihan viime vuosina menettäneet. 

Kehotamme muita samassa tilanteessa olevia lähtemään avoimin mielin liikkeelle, mutta ei väkisin hakemalla. Mieluummin yksin kuin suhteessa, joka ei oikein toimi. Sama arvomaailma näkyy pian ja on hyvä pohja, kuten myös yhteiset harrastukset. 

Tämän ikäisenä on jo nähnyt elämää sen verran, että sallivuus pieniin näkemys- tai tottumuseroihin on paikallaan. Kyky keskustella myös vaikealta tuntuvista asioista on tärkeää. Huumoria ja kykyä nauraa itselleen on hyvä olla.

Meidän suhteemme ei alkanut nopeasti hullaantumalla. Kun yhdessäolo tuntui luontevalta ja helpolta ja toisessa näki paljon hyviä piirteitä, arvostus ja kiintymys on kasvanut koko ajan.”

”Kumpikin tuntuu innostuvan samoista asioista. Uusi harrastus pyöräily lähti käyntiin siltä istumalta, kun toinen sitä ehdotti.” – Ritva Serkamo ja Isto Koivuniemi<

 

 

Ritva Serkamon ja Isto Koivuniemen suhde ei alkanut nopeasti hullaantumalla, mutta yhdessäolo tuntui heti luontevalta. Arvostus ja kiintymys ovat kasvaneet ajan myötä.