Vapaaehtoistyöstä virtaa eläkepäiviin

Teksti: Nina Garlo-Melkas
Kuvat: Timo Vuori ja Petri Rytkönen (sivun kansikuvassa Päiviö Salo)
Haastattelu on julkaistu Patina-lehden numerossa 1/2020

– Moni juuri eläkkeelle jäänyt voi olla eksyksissä, kun hänellä on pelkkää vapaa-aikaa kalenterissaan eikä ohjattua tekemistä samalla tavalla kuin työelämässä. Rohkeasti seniori -hankkeen erilaisten seminaarien ja kurssien kautta voi saada tietoa ja tilaisuuksia kysyä monista muutoksista, joita eläkkeelle siirtyminen tuo tullessaan. Myös monipuoliset mahdollisuudet esimerkiksi vapaaehtoistyössä toimimisen parissa selviävät, sanoo Tuusulan seniorien puheenjohtaja ja Uudenmaan kansallisen senioripiiri ry:n varapuheenjohtaja Tuulikki Petäjäniemi.

Rohkeasti seniori -hankkeen kohderyhmänä ovat hiljattain eläkkeelle jääneet tai jäämässä olevat ihmiset. Varatuomari Petäjäniemi jäi itse eläkkeelle lähes kymmenen vuotta sitten. Koko tuon ajan hän on ollut aktiivisesti mukana erilaisissa järjestö- ja yhdistystoiminnoissa.

– Eipä olisi ollut mahdollistakaan, että työurani päättymisen jälkeen olisin ollut tekemättä mitään, Petäjäniemi toteaa.

Vapaaehtoistyön kautta Petäjäniemi on saanut hyödyntää työvuosien aikana kertynyttä erityisosaamistaan – muun muassa organisointitaitoaan. Viime syksynä hän oli muun muassa puhujana Järvenpään Rohkeasti eläkkeelle -kurssilla.

- Tilaisuudessa kerroin muun muassa siitä, millaisia vaihtoehtoja vapaaehtoistyössä on esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitolla tai Suomen Punaisen Ristin kautta vaikkapa ikäihmisten parissa, Petäjäniemi sanoo.

Tukea suurten muutosten keskellä

Elokuussa 2001 IT-alan töistään eläkkeelle jäänyt Päiviö Salo muistuttaa, että eläkkeelle jääminen on kriittinen hetki ihmisen elämässä. Se saattaa nostaa stressitasoa merkittävästi. Toinen tällainen tapahtuma on puolison kuolema.

– Kun ihminen jää eläkkeelle, yhteys työyhteisöön ja työtovereihin katkeaa tai ainakin muuttuu hyvin satunnaiseksi. Samalla katoaa säännöllinen viikkorytmi. Se saattaa tuntua aluksi mukavalta viikon tai kaksi. Sitten elämä saattaa alkaa tuntua tyhjältä, kuvailee vuoden alusta Uudenmaan kansallisen senioripiiri ry:n puheenjohtajana toiminut Päiviö Salo.

Salo kertoo saaneensa itse vapaaehtoistyön kautta kivan tekemisen lisäksi uusia ystäviä silloin, kun hän on niitä eniten tarvinnut.

– Vapaaehtoistyön merkitys kasvoi erityisesti kaksi vuotta sitten, kun vaimoni menehtyi syöpään. Se helpotti minua merkittävästi surutyössäni.

Tähän mennessä Salo on osallistunut viiteen matalan kynnyksen Rohkeasti seniori -hankkeen toritapahtumaan, jossa pyritään tavoittamaan eläkkeelle jääviä. Hän on toiminut myös vapaaehtoistyön puolestapuhujana kolmella Rohkeasti seniori -kurssilla.

– Taiteilijaprofessori Jorma Uotinen on ollut magneetti, joka on vetänyt yleisöä hyvin Rohkeasti seniori -kursseille. Ja juuri niitä, joille tämä eläkkeelle jääminen on ajankohtaista.

Salon mukaan matalan kynnyksen toritapahtumissa on ollut mukana runsaasti jo pidempään eläkkeellä olleita.

– Keskustelemaan tullut myös lapsia, jotka ovat olleet huolissaan vanhempiensa syrjäytymisestä, hän huomauttaa.

Vapaaehtoisuudella vanhusten yksinäisyyttä vastaan

Varsinais-Suomen piirin yhteyshenkilö Soili Raitanen kannustaa jokaista mielekästä tekemistä kaipaavaa hakeutumaan vapaaehtoistyöhön. Esimerkiksi vanhusten parissa riittää työsarkaa, kun suuret ikäluokat ikääntyvät ja toisaalta julkisen vanhushoidon toimintamallin painopiste siirtyy yhä voimakkaammin laitosasumisesta kohti kotihoidon toimintamallia.Tämä voi lisätä riskiä vanhusten yksinäisyyden lisääntymiselle.

Raitanen itse jäi eläkkeelle vuonna 2001 täytettyään 60 vuotta. Siitä lähtien hän on toiminut erilaisissa vapaaehtois- ja luottamustehtävissä – Kansallisen senioriliito ry:n ohella eri organisaatioissa, kuten Turun kaupungin vanhusneuvostossa ja Suomen Punaisessa Ristissä.

– Joudun melkeinpä joka päivä ylittämään itseni uusia, välistä vaikeitakin asioita ratkoessa. Toivon, että nämä tehtävät pitävät aivoni vireänä ja toimintakuntoisena!

Raitanen korostaa, että tarve uusille vapaaehtoisille on kova – esimerkiksi kävelytuokiot ikäihmisten kanssa ovat kovin suosittuja ja kaivattuja. Hän muistuttaa, että myös paikallisilla senioriyhdistyksillä on runsaasti vapaaehtoisuuteen pohjautuvaa ohjelmaa tarjolla jäsenilleen.

– Yhdistykset voivat myös yhdessä järjestää auttamistoimintaa, kuten käydä ulkoilemassa ikäihmisten kanssa, lukemassa heille tai vaikkapa juttelemassa ja pitämässäseuraa pitkien päivien katkaisemiseksi.

Vapaaehtoisena työskentelemisessä on Raitasen mukaan kaksisuuntainen hyöty – sen kautta saa tuntea itsensä tarpeelliseksi ja toisaalta voi tuoda iloa ja apua niille, joiden liikkuminen ja voimavarojen puute yleensä haittaavat jokapäiväistä elämää.

Vapaaehtoistyö johtaa helposti myös tehtävästä toiseen ja antaa runsaasti uutta mielenkiintoista ja opettavaistakin sisältöä elämään.

– On hyvä tunne, kun voi illalla nukkumaan mennessä ajatella, että olen tehnyt hyvää jollekulle toiselle. Tehtävien myötä tutustuu uusiin ihmisiin ja löytää uusia ystäviä. Ja ennen kaikkea tuntee itsensä tarpeelliseksi, Raitanen päättää.

”Muistan, kun aikoinaan minulla oli SPR:n kautta vanhus ystävänä 12 vuotta. Kävin hänen luonaan viikon tai kahden välein.
Teimme kaikenlaista yhdessä. Vein hänet lukupiiriin sekä kävimme konserteissa, ulkoilemassa ja joissain tilaisuuksissa. Välillä
vain tapasimme hänen kotonaan. Hän oli erittäin älykäs ihminen, joten välillä mietinkin, että kumpi meistä sai yhteisistä tapaamisistamme enemmän.
Tulin siihen tulokseen, että minä sain henkisesti ja hän fyysisesti. Joskus olin kovin laiska ja väsynyt, enkä olisi viitsinyt millään lähteä häntä tapaamaan. Mutta kun sovittu oli, niin menin. Muistan sitten kotiin palatessani, että oikein rinnasta lämmitti, kun näin, miten käyntini häntä ilahdutti. Tiesin, että olin saanut hänelle hyvän mielen. Kun antaa niin saa, pitää hyvinkin paikkansa vapaaehtoistoiminnassa." - Soili Raitanen