Psykologi Satu Pihlaja: Eläkettä kohti mielekkäästi

Työstä puhutaan usein rasitteena, jota se tietysti tavallaan onkin. Aikatauluja, tehtävien suorittamista, vastuuta työn hoitamisesta, ristiriitoja työpaikalla – ne voivat kuluttaa voimavaroja ja uuvuttaa innostuneimmakin työntekijän. Unohdamme helposti, miten paljon työ meille antaa.

Työ tarjoaa mielekästä tekemistä, tavan antaa oma panoksensa yhteiskuntaan ja maailmaan. Työn kautta kohtaamme samalla ja toisaalta eri tavalla ajattelevia ihmisiä. Arki työssä tarjoaa rytmin, jonka ansiosta pysymme aktiivisina. Säännöllinen palkka tuo mielikuvan runsaudesta, jonka ansiosta voimme tarttua erilaisiin mahdollisuuksiin. Eläkkeelle siirtymisen haasteena on löytää arkeen niitä asioita, jotka korvaavat työn tuoman mielekkyyden ja hyvinvoinnin avaimet.

Taipumus päästä vähällä vaivalla

Ihmisellä on luontainen taipumus päästä vähällä vaivalla. Valitsemme helpoimman ja nopeimman reitin, ostamme tutusta paikasta, tapaamme useimmin niitä, joiden kanssa on helpointa kohdata. Eläkkeelle jäädessä vapautuu aikaa, mutta riskinä on osallisuuden väheneminen, jos antaudumme helppouden kiusaukselle. Miksi nähdä vaivaa, kun ei kerran tarvitse?

Kyvykkyyden tunne on yksi tärkeimpiä mielekkään elämän kulmakiviä. Työ tarjoaa mahdollisuuksia omien taitojen ja vahvuuksien toteuttamiseen, joten eläkkeelle jäädessä niitä täytyy ehkä etsiä uudelleen. Onnekkaita ovat ne, joilla on pitkäaikaisia harrastuksia, joita pääsee rauhassa toteuttamaan eläkevuosina. Musiikki- tai liikuntaharrastukset ovat hyviä esimerkkejä tekemisistä, joille voi avautua aikaa aivan uudella tavalla.

Toisaalta jollekulle kodin piirissä tapahtuvat pienet remontoinnut, käsityöt tai ruuanlaitto ja leipominen saavat enemmän tilaa työvelvoitteiden loputtua. Ole kuitenkin myös avoin uudelle. Niille, joilla on työvuosina ollut vähemmän mieluisia harrastuksia voi olla tarvetta jollekin aivan uudelle. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Voi tuntua järjenvastaiselta sitoutua harrastuksen aikatauluihin, kun on juuri päässyt irti sitoutumisesta työhön. Omien kykyjen käyttäminen on kuitenkin ihmiselle valtavan suuri mielekkyyden lähde, iästä riippumatta. Sen toteuttamiseksi kannattaa siis nähdä vaivaa.   

Ihmissuhteet ovat toinen keskeinen merkityksen lähde elämässä. Siirtymä eläkkeelle tarjoaa monille mahdollisuuden viettää enemmän aikaa perheen, läheisten ja ystävien kanssa. On hienoa, että voi valita vapaammin, keiden kanssa on tekemisissä. Ihmissuhteiden ylläpitäminen ja uusien ihmisten tapaaminen kuitenkin vähenee, kun heitä ei enää työn kautta tapaa.

Sosiaalisen aktiivisuuden ylläpitäminen voi edellyttää enemmän aikaa ja vaivannäköä kuin työvuosina. Eniten haasteita saattaa olla niillä, jotka kaipaavat runsaasti vuorovaikutusta voidakseen hyvin. Kun päivittäiset kohtaamiset muiden kanssa ehkä vähenevät kertaheitolla paljonkin, on hyvä miettiä, millä tavalla syntyvää vajetta voi paikata. Voit kutsua ihmisiä kylään tai ryhtyä aktiiviseksi yhteisten menojen järjestämisessä. Myös harrastukset tai vaikka vapaaehtoistyö voivat tarjota väyliä muiden kohtaamiseen, jos omat sosiaaliset kontaktit jäävät muuten liian vähiin.

Ohjaudutko odotuksista?

Autonomia on kolmas inhimillinen tarve, jonka toteutuminen luo elämään mielekkyyttä. Käytännössä se on toteutuessaan sitä, että todella päätät itse, mistä elämäsi koostuu. Siirtymä työelämästä eläkkeelle on mahdollisuus toteuttaa aiempaa merkittävästi suurempaa autonomiaa. Voit hyvin konkreettisesti valita itse millä tavoin ja kenen kanssa aikasi käytät.

Vaikka pyrkimys päättää itse omista tekemisistä on meille luontaista, niin samaan aikaan olemme herkkiä muiden ihmisten ja yhteiskunnan odotuksille. Toimimme lasten parhaaksi, teemme niin kuin kunnon ihmisen kuuluu tehdä ja miellytämme muita huomaamattammekin. Tämä on tietysti täysin luonnollista, sillä haluamme tietysti kuulla erityisesti läheistemme toiveita päätöksissämme.

Eläkkeelle jäädessä voi olla hyvä kohta pysähtyä kuuntelemaan omia toiveitaan, jos ne ovat jääneet liiaksi muiden toiveiden katveeseen. Tunnistatko, mistä todella nautit? Millainen on unelmapäiväsi? Kenen kanssa sen viettäisit ja missä? Onko jokin sinulle tärkeä jäänyt liian vähälle huomiolle tai kokonaan pois, kun sille ei vaan työarjen lisäksi ole ollut tilaa?

Monenlaiset uskomukset siitä, mitä kussakin iässä tai elämänvaiheessa kuuluu tehdä voivat rajoittaa sinua turhaan. Vaikka lepo lukuisien työvuosien jälkeen voikin olla paikallaan, niin harva lepää parhaiten tekemättä mitään. Jos sinulla on jokin toteutumaton unelma – kirjan kirjoittaminen, maailmanympärimatka, yrityksen perustaminen – anna itsellesi lupa toteuttaa se. Saat toimia omalla tahdilla ja tyylillä.

Jos huomaat noudattavasi vuosien mittaan omaksumiasi sääntöjä, kokeile rikkoa niitä välillä. Ota kauniimpi reitti sen nopeimman sijaan. Osta aamupalaksi herkkuasi, jota et ole syönyt pitkään aikaan. Kierrätä käyttämättömät tavarat varastosta, vaikka jonkun muun mielestä ne pitäisi säilyttää. Autonomiaa voi harjoitella toteuttamaan myös pienissä arjen valinnoissa.

Runsaudesta käsin

Etenkin jos taloudellinen tilanne muuttuu paljon eläkkeelle jäämisen myötä, voi syntyä tarvetta säästää. Saman ei kuitenkaan tarvitse toteutua mielessäsi. Muiden auttaminen on ihmiselle niin palkitsevaa, että sitä on pidetty jopa yhtenä perustarpeenamme. Monella elämänkokemusta omaavalla on paljon annettavaa muille ja eläkkeellä ehkä työvuosiin verrattuna enemmän aikaa kokemusten jakamiseen.

Mieti miten haluaisit auttaa muita. Lähipiirissäsi on ehkä ihmisiä, joille voit olla enemmän läsnä. Voit myös ajatella laajemmin, mitä haluaisit tehdä naapurustossasi, omassa kunnassasi, omalla alallasi tai vaikka koko maailman mittakaavassa. Mitkä ovat juuri sinulle tärkeitä päämääriä, joita voisit edistää ja millaiset tavat voisivat sopia juuri sinulle. Nautitko puheenvuorojen pitämisestä, ruuanlaitosta tai leipomisesta, lasten hoidosta, tapahtumien järjestämisestä, kirjan lukemisesta tai vaikka laulamisesta. Pienikin teko kohti toivomaasi suuntaa on arvokas.

Jos suunnan löytäminen tuntuu haastavalta, pohdi keitä ihailet. Kenen toiminnasta tulee sinulle innostunut olotila tai kenen elämästä olet kateellinen? Ihailun ja kateuden tunteet ovat vihjeitä siitä, millaisia asioita kaipaat omaankin elämääsi. Aika ja mielikuvitus ovat tärkeimpiä resursseja.

Psykologi Satu Pihlaja. Kuva: Riikka Kantinkoski.