Psykologi Pekka Järvinen: Mitä miettii eläköityvä?

teksti ja kuva: Pekka Järvinen

Artikkeli on julkaistu Patina-lehden numerossa 2/2021.

 

Ihminen on ainoa olento, joka miettii asioiden merkitystä. Jo varhain lapsi tekee vanhemmille miksi-kysymyksiä: miksi taivas on sininen, miksi lumi on valkoista? Murrosikäinen pohtii elämän tarkoitusta rakentaessaan identiteettiään. Työssä kaikki haluavat tehdä tehtäviä, joilla on jokin merkitys, ja saada perustelut työpaikan muutoksille. Jokainen meistä pysähtyy silloin tällöin pohdiskelemaan olemassaolon tarkoitusta.

 

Työminän jäädessä taakse  

Eläkkeelle siirtyvä joutuu miettimään elämänsä suuntaa ja tarkoitusta. Uudessa elämäntilanteessa ei ole työtä, joka on antanut kymmeniä vuosia elämän merkityksellisen sisällön. Työ on myös ylläpitänyt itsearvostusta, kun on tuntenut tekevänsä jotakin hyödyllistä ja arvokasta. On henkilöitä, jotka ovat omistautuneet työnteolle niin täysin, että lähimmäiset, harrastukset ja omasta terveydestä huolehtiminen ovat jääneet sivuun.

Oli eläköityvän suhde työntekoon millainen tahansa, hän miettii, mitä on olla ja elää ilman työtä ja työpaikkaa ja monia niihin liittyvä asioita. Entä, jos tunnen itseni täysin tarpeettomaksi? Joudunko yhteiskunnassa paitsioon ja kadotan elämän tarkoituksen? Onko minulla mielessä jotakin kiinnostavaa, joka täyttää työn jättämän aukon? Mitä, jos päivät vain lipuvat ja turhaudun?

Näitä pohdintoja olen käynyt itseni ja monien ikäisteni kanssa. Mietteitäni kuvaa hyvin aiheesta kirjoittamani kirjan nimi - Miten selvitä eläkepäivistä hengissä (WSOY). Tarkastelen siinä sekä henkilökohtaisesti että myös psykologina, ihmisen elämänkaaren suurinta muutosta ja sen läpikäymistä. Määrittelen itseni nykyään semieläkeläiseksi, joka on työelämän semifinaalissa. Nostan eläkettä, mutta teen edelleen töitä 67-vuotiaana.

Työelämän ja eläkeajan raja nykyään liukuvampi

Raja työn ja eläköitymisen välillä on muuttunut yhä liukuvammaksi. Monet eläkeläiset jatkavat minun laillani työelämässä kevennetyllä työkuormalla erilaisissa osa-aikatöissä, freelancereina, asiantuntija- tai konsulttitehtävissä, yrittäjinä ja tieteen tai taiteen tekijöinä. Suuri joukko senioreita toimii vapaaehtoistyössä, järjestöissä, hallituksissa tai työskentelee mentoreina tai business-enkeleinä.

Tutkimukset viittaavat siihen, että ikäihmisillä on mielenkiintoa työntekoon osana eläkkeellä oloa. Kyse on uudesta ilmiöstä, johon ollaan vasta heräämässä. Kiinnostavaa on nähdä, miten velkaantuva ja kestävyysvajeen kanssa kamppaileva Suomi kykenee hyödyntämään senioreiden osaamiseen ja kokemukseen liittyviä voimavaroja yhteiseen hyvään.

Ymmärretäänkö, että eläkeläisten mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan sopivaksi katsomallaan työpanoksella vahvistaa heidän elämänlaatua, terveyttä ja mielekkyyden kokemusta?  Toivon näkeväni sen päivän, jolloin ei kummastella 70-vuotiaita työelämässä eikä heiltä jatkuvasti tiedustella poisjääntiä työstä.

Kolmas ikävaihe – aktiiviset eläkevuodet

Lähes näihin päiviin asti työelämästä lähtö on tapahtunut kuin veitsellä leikaten. Eläköityvät ovat olleet usein huonokuntoisia ja työt fyysisesti kuormittavia ja siksi on ollut perusteltua päästä pois työelämästä. Tällaisia tilanteita on edelleen, mutta monelta osin asiat ovat muuttuneet.

Elintasomme huiman nousun ansiosta ihmisten elinikä on pidentynyt viimeiset reilut sata vuotta. Mikä olennaista, ihmiset eivät vain elä pidempään, vaan ennen kaikkea heidän terveydentilansa on merkittävästi parantunut. Tämän seurauksena varsinainen hoivaa tarvitseva vanhuus on siirtynyt yhä kauemmaksi.

Näin on syntynyt täysin uusi ajanjakso ihmisen elämänkaarelle. Se on nimetty kolmanneksi iäksi, koska se sijoittuu ensimmäisen lapsuus- ja nuoruusvaiheen ja toisen, työelämävaiheen, jälkeiseen aikaan ennen neljättä vanhuusvaihetta. Kyseessä on keskimäärin parikymmentä vuotta kestävä ajanjakso, jolle on leimallista senioreiden hyvä kunto, nuorekkuus ja aktiivisuus. Lisäksi eläkeläiset ovat vauraampia kuin koskaan aiemmin.

Uuden identiteetin rakentaminen

Me emme ole tajunneet, mitä uusi ja ajallisesti pitkä seniorivaihe tarkoittaa. Käsitys eläkeläisistä on vielä melko perinteinen eikä tiedosteta, että eläköityminen ja vanhuus eivät liity enää toisiinsa. Moni eläkeläinen kaipaa työstä tuttuja haasteita, haluaa hyödyntää osaamistaan järkevään tarkoitukseen. Voi vain kysyä, millaisen määrän käyttämätöntä energiaa ja mielekkään tekemisen tarpeita harmaantuva Suomi pitää sisällään. 

Me suomalaiset olemme tunnetusti hyvin työkeskeisiä. Kun esittelemme itsemme, kerromme, mitä teemme työksemme. Kun jäämme pois työelämästä, suhde itseemme ei enää määrity työn kautta. Joudumme kysymään, kuka minä nyt olen ja mitä ajattelen itsestäni.

Eläkeläisidentiteetin rakentaminen vaatii psyykkistä työstämistä. Jonkun itsetunto saattaa olla koetuksella, kun hän miettii, voiko arvostaa itseään työelämän ulkopuolisena kansalaisena. Moni kysyy itseltään lupaa nautiskella joutenolosta. Onko minulla oikeus olla tekemättä mitään? Eikö nyt ole se hetki, jota olen odottanut silloin, kun kiireet, sähköpostitulva ja asiakkaiden ja esimiesten vaatimukset painoivat päälle niin, että lomat eivät riittäneet rasituksesta elpymiseen?

Jos seniorilta jää tyystin näiden kysymysten työstäminen tekemättä, vaarana on, että hän jatkaa tiedostamattaan pakonomaista suorittamista. Hän ei kykene hidastamaan vauhtia vaan pyrkii ylläpitämään syvään juurtunutta identiteettiään ja määrittelee itsensä edelleen tekemisen kautta. Hän potee huonoa omaatuntoa, jos autotalli, komerot ja kaapit ovat siivomatta tai mökki maalaamatta. Hän tuntee itsensä hyödyttömäksi, jos päivät eivät ole riittävän ohjelmoituja.

Sidonnaisuuksista vapaa elämänvaihe

Kolmasikä on ainutlaatuinen vaihe ihmisen elämänpolulla. Lapsuudessa ja nuoruudessa jokainen on hyvin riippuvainen vanhemmistaan. Työikää leimaa työ- ja lastenkasvatusvelvoitteet ja neljättä ikää alentunut toimintakyky ja riippuvuus hoivan antajista.

Näistä poiketen kolmas ikä merkitsee vapautumista monista sidonnaisuuksista ja oman ajankäytön lisääntymistä. Se antaa mahdollisuuden hypätä pois oravanpyörästä ja miettiä, mitä kaikkea sellaista haluaa tehdä tai kokea, mistä on vain uneksinut tai mitä ei ole koskaan osannut edes ajatellakaan.

Eläkkeelle siirtyvä on jonkin aikaan välitilassa. Hän ei enää osallistu työelämään, ainakaan täysillä, mutta ei ole vielä sopeutunut uuteen eläkeläisrooliin. Hän muistelee vielä työhön liittyviä asioita ja katselee oudoksuen aamuisin kiireisiä työmatkalaisia. Hän ei välttämättä tiedä, mitä haluaa, mihin energiansa suuntaa ja miten päivänsä käyttää. Joku voi olla hyvin levoton ja jopa ahdistunut.

Tärkeää on, että siirtymävaiheessa seniori antaa aikaa itselle kypsytellä asioita. Paras on maltilla odottaa, antaa mielen tasaantua ja kuulostella itseä. Se on normaalia, että mieli on käymistilassa, kun elämän kuviot menevät monilta osin uusiksi.

Tavallista on tuntea myös alakuloa, kun joutuu jättämään hyvät työkaverit ja merkityksellisen elämäntyön taakseen. On hyvä tietää, että samoin kuin kulotuksen jälkeen maa alkaa nousta idulle ja vihertää, niin tekee myös ihmismieli. Vähitellen mieleen nousee ajatuksia ja kiinnostuksen kohteita, joiden varaan voi rakentaa uutta sisältöä ja tarkoitusta elämään.

Itsensä näköisen arjen rakentaminen

Eläköityvän kannattaa ensi töikseen tehdä itselleen karkea päivärytmi. Rutiineihin voi sitoa työstä vapautuneita valtaisia energiavirtoja. Arkiset askareet säännöllisine liikuntamuotoineen rauhoittavat ja tasapainottavat mielen, mikä auttaa laittamaan palikoita järjestykseen.

Eläköityvän sosiaaliset suhteet muuttuvat. Parisuhde voi olla koetuksella siinä vaiheessa, kun molemmat osapuolet ovat eläkkeellä. Viikonloppujen ja lomien sijaan pitää totutella elämään päivät pääksytysten yhdessä. Saattaa mennä tovi ennen kuin yhteiselo menee uomiinsa ja löytyy ne asiat, joita halutaan tehdä yhdessä ja ne, jotka ovat molempien omia juttuja.

Suurimmalle osalle niistä senioreista, jotka ovat isovanhempia, lastenlasten kanssa puuhailu, heidän kasvunsa tukeminen ja vanhempien ruuhkavuosien helpottaminen tuo mielekästä ajan käyttöä ja elämän iloa. Melko monella on myös omat vanhemmat, jotka tarvitsevat ehkä paljonkin seuraa ja apua.

Kolmannen iän monet mahdollisuudet koettelevat seniorin rohkeutta valita oma tiensä. Me nimittäin mietimme valintojamme ja itseämme usein aivan liikaa toisten ihmisten kautta. Seniorikin saattaa mennä tähän ansaan ja muodostaa elämäntapansa tarpeettomasti sen perusteella, millainen on vallitseva käsitys hyvästä eläkeläisroolista. Hän saattaa kokea olevansa epäkelpo kolmasikäläinen, jos häntä eivät kiinnosta harrastukset, matkustelu ja erilaiset muodikkaat aktiviteetit. Hän pelkää joutuvansa vilttiketjuun, jos ei anna pirteää ja menevää kuvaa itsestään.

Monelle on sopivinta seniorielämää pysyä omalla mukavuusalueella. Eläköityvissä on paljon ihmisiä, jotka viihtyvät erinomaisesti omien arkisten askareiden parissa ilman aikataulutettuja harrastuksia ja sitovia velvoitteita. He haluavat vetäytyä hektisestä ja hälyisästä elämän menosta ja nauttivat hiljaisuudesta ja yksin olosta. Minä koen osin kuuluvani tähän joukkoon.

Olen työssäni ja vapaa-ajalla matkustellut aivan riittävästi ja työni ollut hyvin sosiaalista. Siksi pidän yhä enemmän paikallaan olosta ja omasta rauhasta. Kun lopetan kaiken työnteon, haluan jatkaa vanhaa tuttua harrastustani, kirjoittamista kammiossani. Se tuottaa minulle suurta tyydytystä ja merkityksen tunnetta.

Mielekkäiden asioiden tekeminen vain omaksi ilokseen

Paljon on myös niitä senioreita, jotka löytöretkeilijän tavoin lähtevät innolla tutkimaan, mitä kaikkea voivat vielä tehdä, oppia ja kokea. Jollakin saattaa olla eläköityessään lista valmiina niistä vieraista maista, jotka haluaa nähdä tai harrastuksista, joihin haluaa panostaa.

Eräs seniori totesi, että vasta eläkkeellä hän on tarvinnut kalenteria, että ehtii kaikki suunnitelmansa toteuttaa. On myös heitä, jotka tekevät täydellisen elämän muutoksen ja muuttavat maaseudun rauhaan tai etelän aurinkoon. Se on kuitenkin hyvä muistaa, että vapauden huumassa ei kannata heti laittaa kaikkea mullin mallin ennen kuin mieli on hieman tasaantunut.  

Tunnistan myös tämän puolen itsessäni. Minussa on uteliaisuutta itseäni ja maailmaa kohtaan, vaikka paljolti haluan elää leppoisasti totutuissa kuvioissa. Äskettäin astuin epämukavuusalueelle ja lähdin mielijohteesta jännittyneenä mukaan Työväen opiston runonlausunta ryhmään. Lähipiirini oli yllättynyt osallistuessaan valmistelemaamme runomatineaan, jossa esitimme runojen avulla kokemuksia korana-ajan eristäytyneisyydestä. Minä olin ehkä kuitenkin kaikista hämmästynein siitä, mihin olin ryhtynyt.  

Toinen harrastus, jonka olen aloittanut eläköitymisen kynnyksellä, on nykyheprean opinnot. Olin nuorena Israelissa kibbutsilla töissä ja siitä jäi kiinnostus Lähi-idän kulttuureihin ja uskontoihin. Kun poikani kuulivat harrastuksestani, he tuumasivat, mitä mieltä on opiskella kieltä, jota puhuu maailmassa vain muutama miljoona ihmistä. Paljon järkevämpää olisi lukea vaikkapa arabiaa, jota käyttää sadat miljoonat ihmiset. Itse mietin, että eläkeiän hyvä puoli on se, että ei enää tarvitse miettiä kaikkien asioiden hyötyä. Voi tehdä kaikenlaista vähemmän mielekästä vain omaksi ilokseen.

Kolmas ikä kysyy itsetuntoa käyttää aikaansa tavalla, joka tuntuu itsestä mielekkäältä, välittämättä siitä, miten muut toimivat. Oman näköisten eläkepäivien rakentamista auttaa se, että vanhemmiten itsetunto-ongelmat yleensä helpottavat ja ihminen vapautuu. Kun lisäksi monet tarpeet vähenevät, seniorin on entistä luontevampaa olla juuri sellainen kuin on.

Parhaimmillaan eläkkeellä voi saada nautintoa puhtaasta läsnäolosta yksin tai ystävien seurassa, luonnossa samoilusta ja elämän monenlaisten ilmiöiden seuraamisesta. Kerrankin voi hidastaa, pysähtyä ja todeta lauluntekijä Edu Kettusen sanoin: ”Elämä on nyt, eikä joku onnenhetki vuoden päästä”.