Rakkaus ei jää eläkkeelle - seniorirakkaus voimavarana

Rakkauden lumous ei haihdu koskaan, ei ikävuosienkaan karttuessakaan. Ikääntyvien rakkaudesta kuitenkin puhutaan vähän ja se aiheuttaa ennakkoluuloja ja ristiriitaisia tunteita. Olen koonnut suomalaisen 117 seniorin ajatukset ja kokemukset kirjaksi nimeltä Seniorirakkaus, ja haluan saamieni elämäntarinoiden avulla kertoa ikäihmisten rakkauden maailmasta.

 

Ei rakkaus katso ikää eikä laske ryppyjä.

 

Aineistoni seniorit ovat iältään 50-92 -vuotiaita, ja vanhimmatkin puhuvat rakkauden tunnelatauksen voimakkuudesta, kuinka “ikääntyneenäkin voi haltioitua ja lumoutua” tai “kuinka vahvasti voi iskeä amorin nuoli”. Moni rakkaustarinan kertonut on juhlinut kultahäitä, jotkut jopa kruunuhäitä 65 avioliittovuoden jälkeen, jollakin yhteinen taival on vasta alullaan ja käynnistynyt ikääntyneenä.

 

Ei rakkaus katso ikää eikä laske ryppyjä. Tunteet ja kyky rakastaa eivät katoa iän myötä. Vaikka ulkoinen olemus muuttuu, tunne-elämä säilyy voimakkaana ja havaintokyky herkkänä. “Viis rypyistä ja harmaakaihista, kun vielä voimme käyttää molempia aivopuoliskoja toistemme iloksi”, toteaa 67-vuotias Martti.

 

Seniorit osoittavat, että korkeastakaan iästä huolimatta ihmisten ei tarvitse jäädä tarkkailemaan elämää sivusta tai syrjästä - he voivat itse olla täysillä mukana. Elämänkokemukset vain vahvistavat otetta elämään tavalla, joka kiinalainen sananlasku painottaa kauniisti toteamalla, että “kokemusten kukka kantaa viisauden hedelmää”.

 

Tämän päivän senioreilla on juurensa viime vuosisadalla. Usea on elänyt raskaan sota-ajan sekä takaiskuja kerta toisensa jälkeen ja silti vakuuttaa elämän hymyilevän. He ovat ylpeitä selviytymisestään ja vaikka elämässä on ollut uhrauksia ja kipuja, mielessä on päällimmäisenä kiitollisuus. Moni toi julki ihmettelynsä siitä, kuinka iltaruskon aika nähdään usein voimien hupenemisena ja sairauksien ja vaivojen riuduttamana. Miksei puhuta myönteisistä asioista: miten upealta tuntuu "riemua tuottava vapaus tehdä viimeinkin sitä mitä haluaa ja mitä on aina halunnut".

 

Muistoissaan moni seniori nuortuu silmissä, kun nuoruuden kokemukset palautuvat tuoreina mieliin. Kauan sitten eletty nuoruus on osa ihmistä ja koettua nykyhetkeä, ja moni seniori osaa ajoittain olla nuorempi kuin nuoret konsanaan: “Kun ajattelen elämääni taaksepäin, olisin valmis aloittamaan kaiken alusta samoin lupauksin ja ennen kaikkea saman tytön kanssa”, vakuuttaa Leevi (82 v, naimisissa 59 v)

 

Miten rakkaus eroaa nuoruusvuosista?

 

Ikääntyvillä on uusi elämänvaihe. Moni on vapaa työelämän rasituksista ja kohtuullinen eläke turvaa myös taloudellisen vakauden. Lasten kasvatusvastuukin on helpottanut.  On aikaa itselle ja voi vapaammin tehdä, mitä itse haluaa: ”Rakkaus voi olla onnentäyteisempää, sille voi antautua enemmän, kun ei ole jännitettä työstä, asunnonhankinnasta, lasten asioista: Kun vanhana rakastaa, se on parempaa kuin nuorilla.”

 

Elämänkokemukset ja kypsyys antavat varmuutta ja riippumattomuus uskallusta. Monella on pitkä perspektiivi menneisyyteen ja kyky nauttia nykyhetkestä: “arvokas nykyhetki käytettävissä” tai “tämä uusi nuoruus jonka olen aloittanut uudelleen rakastumisen myötä on vailla ahdistusta ja epätoivoa, vain nykyhetkestä nauttimista.”

 

Osa senioreista kertoo rakastumisesta myöhemmällä iällä, ja osa taas vuosikymmeniä kestäneen parisuhteensa arvosta.

 

Rakastuminen vanhemmalla iällä

 

Rakastumisen kokemus on senioreille, kuten nuoremmillekin suomalaisille monivivahteinen ja voimakas tunteiden pyörre. Moni kertoo rakastumisen yllättävistä seurauksista: elämä hymyilee ja askel tuntuu kevyemmältä. Ikääntyneet rakastavaiset hupsuttelevat ja nauru raikaa: “Itsekin ihmettelemme, miten meistä on tällaisia pahanilkisiä kakaroita tullut” (Terhi 58 v).  Eivätkä rakastavaiset tahdo uskoa todeksi, mitä heille on tapahtunut: “Ei voi olla totta tämä toistemme löytämisen ihanuus. Nipistelin itseäni varmistaakseni, että elän.” (Marjatta 70 v). Joillakin on takana purkautunut avioliitto tai leskeytyminen. Usea kohtaa ympäristön ennakkoluuloisuuden Joku on edennyt ihmissuhteiden rakentamisessa hitaammin: "Hidas löytää vasta vanhana toisen hitaan", ja rakastuminen on ikääntyneenä ensikokemus. Usea kohtaa ympäristön ennakkoluuloisuuden

  

Kypsän iän rakkaudessa korostuu turvallisuus ja läheisyys

 

Pienet viat unohtuvat eikä vanhuus tule yksin.

 

Vuosikymmenten mittaisissa parisuhteissa rakkaus näkyy aktiivisina tekoina eli huolenpitona,  välittämisenä, vastuuntuntona ja kiitollisuutena. Puolisot ovat toisilleen ymmärtäjiä, kuuntelijoita, auttajia. Toisen läsnäolosta osataan nauttia ja iloita: “tieto siitä, että hiekka valuu aikalasissa, antaa tunteelle syvyyttä ja myös kiitollisuutta siitä, että on voinut kokea rakkautta elämää ylläpitävänä voimana.”

 

Kun elämä on ollut myrskyistä ja koettelemusten kirpaisemaa, toisen seura tarjoaa turvaisan tyyssijan. Yhteiset koti-illat, marjaretket, mökkeily ja puutarhanhoito virkistävät. Pienet viat unohtuvat eikä vanhuus tule yksin. Toisaalta joukossa on heitäkin, jotka ottavat takaisin menetettyjä vuosia ja hankkivat uusia kokemuksia. “Eikö vähempikin meno riittäisi, ihmettelevät lapset”, (Sanni 74 v).

 

Seniorirakkaus voi olla myös ystävyyttä. Raja rakkauden ja ystävyyden välillä on liukuva. Romanttisen rakkauden ohella tärkeää on vaalia muitakin rakkauden muotoja, kuten äidinrakkaus, isovanhempain rakkaus, luonnonrakkaus sekä lähimmäisenrakkaus.

 

Seniorirakkaus voimavaraksi ja terveydeksi

 

Kypsässä iässä läheiset ihmissuhteet, perhe ja rakkaus ennustavat onnistuvaa ikääntymistä.  Myönteiset ihmissuhteet ja ystävyys ovat hyvä stressin suoja ja oiva terveysvakuutus. “Ystävät ovat lyhtyjä elämän polulla, eivät voi lyhentää matkaa mutta tekevät sen valoisammaksi.” (Inkeri 80 v, uusystävystynyt leskeydyttyään 52 vuotta kestäneestä avioliitosta)

 

Onnellisissa rakkaustarinoissa seniori kohtelee kumppaniaan huolehtien, hellien, kannustaen ja tukien. Näin rakkaus heijastuu ikääntyneenkin  ihmisen hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Se, että tulee hyväksytyksi ja rakastetuksi ilman ehtoja omana itsenään, on arvoltaan kiistämätöntä erityisesti ikävuosien karttuessa.