Pirkko Kasanen: Vapaudesta nauttimaan, haaveillen ja suunnitellen

Eläkkeelle jääminen on yksi elämän isoista muutoksista. Riippuu tilanteesta ja ihmisestä, miten siihen suhtautuu. Eläkkeelle päästään, jäädään ja joudutaan. Joku suunnittelee innoissaan ja perusteellisesti tulevaa eläke-elämäänsä. Toinen huomaa yllättäen olevansa työpaikalta poistettavien listalla, esimerkiksi yrityskaupan seurauksena, usein liian varhain. Tunnelmat ovat kovin erilaiset. Ääripäiden väliin mahtuu normaali aherrus hyvästelyjuhlaan asti. Tavarat pakataan, mennään kotiin ja ollaankin yhtäkkiä ikään kuin uudessa maassa. Varsinkin jos loppuajat töissä ovat kiireistä asioiden valmiiksi tekemistä tai painia organisaation muutoksissa, voi hämmennyksen tai harmituksen lisäksi vaivana olla kauhea väsymys, joka vaikeuttaa uuden suunnittelua.

Vapaus haastaa identiteetin

Ihmiselle, joka samaistuu työhönsä ja kokee tekevänsä merkityksellisiä asioita organisaation osana, identiteettikriisi voi iskeä vahvasti. Pikkuhiljaa valkenee, että käyntikortit logoineen ja titteleineen voi laittaa pahvikeräykseen. Fiksulle työasulle ei olekaan enää käyttöä. Koronan aikana on kyllä totuttu kummittelemaan nuhruisissa kotiasuissa, mutta nythän kollegat taas palaavat palavereihin ja työpajoihin tyylikkäinä. Kuka olen, mikä on roolini elämässä ja yhteiskunnassa? Miten voin esittäytyä? Kuka katsoo minua peilistä?

Jollain tasolla ja tarkkuudella tämä elämän mullistus on tietysti tiedossa etukäteen, joten siihen voi yrittää varautua. Suunnittelu ja varautuminen tukee sekä huolien käsittelyä että odotettujen ilojen toteutumista. Ei kuitenkaan kannata suunnitella tulevaisuuttaan tukkoon, vaan pikemminkin varautua olemaan avoin uusille mahdollisuuksille ja tunteille. Uudessa tilanteessa asiat näyttäytyvät uudessa valossa.

Haaveilua ja suunnittelua ajan kanssa

Suunnittelu voisi alkaa harkinta-ajalla. Mitkä unelmat ovat jääneet odottamaan toteutumistaan? Vieläkö ne innostavat? Onko tullut uusia haaveita? Mihin voisi käyttää uutta vapautta? Itseään kannattaa kuunnella rauhassa, kiireettä. Ja varoa sitoutumista paniikissa kalenterin täyttäviin asioihin, jotka ei ehkä lopulta olekaan tärkeitä.

Jos aikaa ja kaistaa riittää, tämän pohdinnan voi käynnistää jo ennen eläkkeelle jäämistä. Monet ”eläkkeelle pääsevistä” ihmisistä maalailevat pilvilinnansa varsin tarkkaan, budjettia myöten. Kuitenkin usein on hyvä keskittyä työuran päättämiseen, vaatimatta vielä itseltään seuraavan vaiheen suunnittelua. Intensiivinen työura on tärkeä elämänvaihe sekin. Ainakaan ei kannata syyllistää itseään, jos eläke-elämän suunnittelu ei luonnistu työuran loppumetreillä. Uuden vaiheen alkuun siis lepoa, etäisyyden ottoa vaikkapa matkan tai muun uuden kokemuksen avulla, ja rauhallista kuuntelua.

Haaveista talouden tarkistukseen

Eläke on tässä vaiheessa jo haettu ja tulee tilille. Kun haaveet alkavat kirkastua, on hyvä tarkistaa budjettia. Mitkä asiat uudessa elämänvaiheessa vaativat rahallista panostusta? Entä mitkä ovat vähemmän innostavia, joten niihin liittyvät kulutkin voidaan karsia? Pari kierrosta priorisointia ja karsintaa tuottaa näkemyksen uudesta taloudesta. Tämä puolestaan keventää epämääräisiä talouteen liittyviä huolia, joita muutos tuo tullessaan.

Identiteetti löytyy merkityksellisyyttä etsimällä

Uutta identiteettiä voisi hakea mutkan kautta, uuden merkityksellisyyden avulla. Töissä ollessaan kukin on osa isompaa kokonaisuutta ja voi siten vaikuttaa asioihin. Jokainen työpanos on merkityksellinen kokonaisuuden kannalta. Työhön voi liittyä valtaakin. Miten nyt pystyy vaikuttamaan, kun ei enää kuulu tällaiseen kokonaisuuteen?

Merkityksellisyyden etsimisen voi aloittaa etsimällä asioita, joita pitää tärkeinä. Itämeren pelastaminen, kehitysmaiden tyttöjen koulutus? Tai urheilu, taide, musiikki?

Näistä arvoista riippumatta, mitä teet mielelläsi? Liikut, tapaat ihmisiä, kirjoitat, leivot, organisoit?

Entä missä olet hyvä, mitä osaat? Näiden kolmen pohdinnan yhdistelmänä voi löytyä uusi merkityksellinen toiminta, joka edistää arvoja, jossa voi tehdä asioita, jotka ovat mieluisia, ja käyttää osaamistaan. Puuha voi olla vapaaehtoistyötä, aktiivista harrastamista tai kiinnostuksen kohteeseen syventymistä ja perehtymistä. Identiteetti rakentuu samalla. Ei ehkä napakkana tittelinä, mutta on mukana peiliin katsottaessa ja ihmisiin tutustumisessa.

Tärkeää, mieluisaa, pätevää

Tuon tähän oman esimerkkini, tai oikeastaan kaksi. Olen aina pitänyt tärkeänä kehitysmaiden naisten aseman parantamista, ja arvostanut Naisten Pankin toimintaa sen perustamisesta alkaen. Olen mielelläni mukana hyvin organisoidussa tavoitteellisessa toiminnassa, saman henkisessä porukassa. Ja minulta sujuu asioiden organisointi: aikataulut, yhteydenpito jne. Niinpä olen eläkkeelle jäätyäni aktivoitunut alueosaston toimintaan, jossa olen nyt puheenjohtaja. Merkityksellisyys vahvistaa myös identiteettiäni.

Toinen esimerkkini: pidän tärkeänä, että ihmiset voivat nauttia elämästään mahdollisimman hyvin. Kirjoitan todella mielelläni, ja nyt, paljon raportteja sisältäneen työuran päätyttyä, aikaisempaa vapaammin. Ja se minulta sujuu. Tässäkin on ainesta uudelle identiteetille: ”tietokirjailija”. (Valmistaudu vapauteen. Aloittelevan eläkeläisen työkirja. Otava 2021)

Merkityksellisyyden tunteen ohessa yksi tärkeimpiä hyvän elämän tekijöitä on hyvä seura. Työelämän päättyessä menetetään myös työyhteisö, ne ihmiset, joiden kanssa jaettiin arvot, kokemukset ja kahvihetket. Merkityksellisyyden löytäminen voi tuoda uuden identiteetin lisäksi uutta hyvää seuraa.

Uudet rutiinit

Uutta elämää järjestettäessä tulee perattavaksi muutakin kuin talous. Työterveyshuolto jää pois, joten terveydenhoito pitää organisoida. Julkisiin mahdollisuuksiin on tutustuttava, ja vakuutuksia voi harkita. Työelämään on voinut liittyä tietty liikuntarutiini. Nyt on uuden rutiinin aika, ja ”golfia voi pelata keskellä arkipäivää”, kuten eräs ystäväni intoili. Ruokailuun tulee uudet rutiinit, joskin etätyössä niitäkin on jo päästy luomaan.

Kun uuteen elämään on päästy asettumaan ja sekä syvälliset että arkiset asiat on alustavasti mietitty ja järjestetty, on sopiva hetki pohtia suurempia mullistuksia, jos niitä ei ole jo innokkaasti toteutettu.

Asumisen mullistukset mahdollisia

Asuinpaikkaa ei enää määrää työn sijainti, ja asunnon kokoakin voisi harkita uudelleen. Olisiko uusi elämä onnellisempaa lähempänä keskustaa, vaivattomassa kerrostaloasunnossa, vai nimenomaan kauempana, puuhakkaan puutarhan vieressä? Millaisessa ympäristössä omat merkitykselliset asiat menestyvät parhaiten? Halutaanko muuttaa, vai remontoida uusien tarpeiden ja toiveiden mukaiseksi? Asumisratkaisuilla on mahdollista myös vapauttaa varoja uusien haaveiden toteuttamiseen.

Kun elämään tulee uutta, se mahtuu paremmin, jos luovutaan jostain vanhasta. Budjetin osalta tämä jo mainittiinkin. Uudet harrastusvälineet mahtuvat kotiin, jos tarpeettomat kierrätetään pois. Kovin isoa bisnesvaatevarastoa ei kannattane säilytellä. Periaate pätee myös ajankäyttöön. Eläkeläisenkin kannattaa huolehtia tärkeät asiat kalenteriin, olivatpa ne rutiineja tai isompia tapahtumia. Muuten ainainen vapaus voi huomaamatta valua vähemmän mieluisiin puuhiin.

Tässä vaiheessa ei vielä ruveta vanhoiksi. Kuitenkin suunta on selvä. Voisi miettiä, onko asunnossa tarkoitus selviytyä mahdollisimman pitkään, vai onko uusi muutto edessä tarvittaessa. Asiakirjat kuten edunvalvontavaltuutus, hoitotahto ja testamentti on hyvä tehdä kuntoon hyvän sään aikana.

Kun nämä ovat siististi mapissa, palataan nykyhetkeen toteuttamaan unelmia ja elämään merkityksellistä elämää.

Pirkko Kasanen (s. 1954) on eläkkeellä oleva asiantuntija, jonka työuraan on kuulunut tutkimusta, organisointia, johtamista ja yrittäjyyttä, erityisesti energia- ja ympäristöasioiden parissa. Kasanen on perehtynyt myös ikäihmisten elämään.