Palkka meni - eläke tuli! Haastattelu senioriajan taloudesta
Eläkkeelle siirtyminen tarkoittaa monia muutoksia arjessa, eikä vähiten taloudelliseen tilanteeseen. Lyhyesti voi sanoa, että mitä suurempi palkka ja pidempi ura, sitä suurempi eläke.
Kysyimme neljältä melko vastikään eläkkeelle jääneeltä, kuinka heidän arkensa ja taloudellinen tilanteensa ovat muuttuneet uudessa elämäntilanteessa. Vai onko sittenkään?
Teksti: Hanna Ojanpää
Kuvat: Haastateltavat
Artikkeli on julkaistu Patina-lehden numerossa 1/2021.
Onko sinulla ollut taloudellisia haasteita eläkkeelle jäätyäsi? Oliko sinulla säästöjä? Miten huolehdit itsestäsi? Erilaisista taustoista ja nykytilanteista huolimatta haastattelukierroksen sanoma oli selvä: Eläkekertymää kannattaa seurata jo töissä ollessa ja sukan varteen jättää jotain pahimman päivän varalle. Myös omaa kulurakennetta on hyvä seurata ja tarvittaessa priorisoida menoja. Eniten haastateltavia huolestutti ne eläkeläiset, joille ei ole kertynyt työeläkettä: jopa 40 % eläkkeensaajista elää alle 1 300 euron kuukausituloilla. Myös poliittiset päätökset saivat omat tunnustuksensa. Loppu viimeksi kaikki kuitenkin totesivat, että eläkeaika on hyvää aikaa, kunhan omasta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista jaksaa pitää huolen.
Pekka Ihalainen, Pirkkala: ”Poliittiset päätökset ovat olleet vääriä”
Tein työurani teollisuudessa liikkeenjohdon tehtävissä. Nyt meneillään on neljäs vuosi eläkeläisenä. Vaikka olinkin ihan hyväpalkkaisessa työssä, eläkkeelle jääminen on ollut taloudellisesti yllättävän iso muutos. Esimerkiksi kiinteät kulut pysyvät eläkkeelle samana, vaikka tulot putoavat merkittävästi.
Eläkeläiset ovat mielestäni kärsineet 90-luvulla tehdyistä, tilapäisiksi luvatuista, poliittisista päätöksistä. Viimeisen 25 vuoden aikana nettotuloista on menetetty jopa 20 prosenttia ja progressiivinen verotus on kiristynyt entisestään. Etenkin huonompiosaiset säälittää, sillä kansaneläke ei riitä takaamaan perusturvaa. Olen itse edelleen aktiivisesti mukana puoluetoiminnassa, sillä vielä tässä iässäkin voi vaikuttaa.
Säästäminen on taitolaji, kun samalla pitäisi pystyä nauttia elämästä. Itse havahduin vasta kuusikymppisenä ja säästöjä ei kertynyt riittävästi eläkepäivien iloksi; nyrkkivarasto on kuitenkin olemassa. Olenkin joutunut sopeuttamaan menojani ja karsimaan turhia kuluja. Välillä harmittaa, kun ennen itsestään selvistä asioista, kuten matkustelusta, on joutunut osin luopumaan. Samalla olen yllättynyt, kuinka pienellä tulee toimeen; olemmekin keskittyneet tekemään asioita, jotka eivät paljoa maksa, kuten mökkeilemään ja liikkumaan luonnossa. Ylipäätään teemme asioita, jotka edesauttavat elämänlaatua. Myös hamstraamisen olemme lopettaneet, sillä eläkeläisenä on aikaa hyödyntää tarjouksia.
Hannu Korpela, Vaajakoski: ”Eläkkeellä ei tarvitse enää säästöjä kerätä”
Olen itse monessa liemessä keitetty; lama-aika johti siihen, että minulla ei 90-luvulla ollut juurikaan tuloja. Sittemmin ryhdyin yrittäjäksi ja maksoin seuraavat 15–20 vuotta yrittäjäeläkettä reilummin. Minulla on paljon tuttuja, jotka tekevät edelleen töitä; ei rahan vaan tavan takia. Kokemusta myös arvostetaan.
Tässä iässä ei tarvitse enää säästää isoja asioita varten, mutta ei myöskään tuleville sukupolville. Tämä ajatus mielessä en ole joutunut sopeuttamaan menojani, ja ruoankin ostan alennuksesta lähinnä periaatteen vuoksi. Menot on myös helpompi kattaa, kun on toinen niitä jakamassa. Kannattaa siis pitää sopua yllä.
Fyysinen ja henkinen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Luen paljon ja koira velvoittaa lähtemään liikkeelle. Käyn myös uimahallin kuntosalilla kaksi kertaa viikossa. Se on samalla myös sosiaalinen tapahtuma, sillä meitä kertyy sinne aina sama porukka. Olen myös nauttinut senioriyhdistyksen tarjonnasta ja suosittelen sitä myös muille; 25 euron vuosimaksulla saa ohjelman lisäksi uusia tuttuja.
Olen ollut nyt kolme vuotta eläkkeellä. Eläkeläisen etu on, että voi itse valita aikataulunsa eikä tarvitse vaikkapa matkustaa kalliiseen sesonkiaikaan. Uskon, että valtaosa eläkeläisistä on tyytyväisiä siihen, mitä heillä on. Eikä tätä aikaa ainakaan neljän seinän sisällä kannata viettää.
Seppo Havukainen, Espoo: ”Omasta terveydestä kannattaa pitää huolta”
Viimeinen työpaikkani oli Satasairaala Porissa, missä toimin hankintapäällikkönä. Jäin ensin osa-aikaeläkkeelle, mikä oli pehmeä lasku ja antoi lisäaikaa varautumiselle uuteen. Olen ollut eläkkeellä pian viisi vuotta. Kolme vuotta sitten muutimme Espooseen lähemmäksi tyttären perhettä.
Olen aina ollut monitoimimies: oman työn ohella olen toiminut matkanjärjestäjänä, piirtänyt muotokuvia ja tehnyt puuveistoksia, olipa minulla myös toiminimi silkkipainotöitä varten. Eläkkeellä olen jatkanut intohimoani eli marjojen ja sienien keruuta myynniksi saakka, mistä saan myös lisätienestejä. Viime syksynä keräsin suppilovahveroita 500 litraa.
Olen kauppiaan poika. Ensimmäiset tienestini tein yhdeksän vanhana. Siitä lähtien olen laittanut tulot ja menot ylös ja jatkanut sitä perinnettä näihin päiviin saakka. Se on auttanut minua ymmärtämään, kuinka moni asia vaikuttaa taloudelliseen tilanteeseen. Meillä on 21 menokohtaa, mutta suosittelen laittamaan ylös ainakin pakolliset menot sekä säännölliset tulot. Me esimerkiksi keskitämme ostomme ja hyödymme siitä bonuksina; joitakin sijoituksiakin olen tehnyt. En koe, että olisimme joutuneet luopumaan mistään.
Itsestä huolehtiminen on tärkeää, etenkin, kun meillä molemmilla on terveydellisiä haasteita; minulle on tehty ohitusleikkaus ja vaimolla on diabetes. Viime vuonna kävelin yli kaksi miljoonaa askelta kevään aikana. Petankki-harrastukseni ansiosta olen päässyt matkustamaan paljon. Kilpailen ja tuomaroin itse kansallisella tasolla, mutta katsojana olen kiertänyt aina MM-kisoja myöten. Treenaan edelleen viikoittain, mikä pitää mielen ja kehon virkeänä.
Ilona Käppi, Järvenpää: ”Keskinäinen testamentti on hyvä laittaa ajoissa kuntoon”
Jäin eläkkeelle tammikuussa 2017 toimistotyöstä Valvirasta. Suurempi elämänmuutos tapahtui kuitenkin muutama kuukausi myöhemmin, kun mieheni kuoli. Se oli jatkumoa menetyksiin, sillä äitini oli kuollut puoli vuotta aikaisemmin.
Minun elämänmottoni on, että asioilla on tapana järjestyä ja se on kantanut minua myös näiden vaikeiden hetkien yli. Ensitöikseni myin ison omakotitalomme ja ostin pienen rivitaloasunnon lasteni avustamana; sain samalla kuitattua loput lainat pois.
Eläkkeeni ei ole kovin iso, mutta leskeneläkkeen kanssa pärjään taloudellisesti ihan hyvin. Mitään säästöjä meillä ei ollut, sillä olemme aina olleet hetkessä eläjiä ja luottaneet, että elämä kantaa. Tällä hetkellä minulla ei tule mieleen mitään, mistä olisin joutunut luopumaan. Harrastan paljon liikuntaa, käyn uimassa ja seniorijumpissa. Työväenopiston kurssit ja eläkeläiskausilippu uimahalliin ei montaa kymppiä maksa. Myös Kansalliset seniorit ja muut eläkeläisjärjestöt järjestävät paljon mielekästä ohjelmaa ilmaiseksi. Olen muutaman vuoden verran seurannut ostokäyttäytymistäni laittamalla kaikki ylös. Eipä se ole juurikaan hillinnyt mitään, mutta nyt ainakin tiedän, mihin rahaa menee.
On tärkeää, että ympärillä on ihmisiä: tukiverkostoa ja ystäviä. Nyt, kun elämä sujuu taas, eläkkeellä olo on ihanaa aikaa! Minun neuvoni on kuitenkin aviopareille, että tehkää keskinäinen testamentti. Perinnönjaossa on aina mahdollisuus yllätyksille, mutta hyvin tehdyt dokumentit turvaavat jäljelle jäävän aseman.