Numerolappu rintaan seniorina – kilpaurheilu eläkkeellä

Teksti: Juha Peltonen

Kuvat: haastateltujen kuva-arkistot

 

Näitä kysyimme:

• Mitä harrastus on antanut?
• Miten harrastus on vaikuttanut omaan arkeen ja fyysiseen hyvinvointiin?
• Entä henkiseen hyvinvointiin ja sosiaalisiin suhteisiin?
• Mitä vinkkejä haluat antaa muille, jotka ovat pohtineet uuden liikuntaharrastuksen aloittamista eläkeiässä?
• Miten liikuntaharrastus vaikutti eläkkeelle jäämiseen ja sopeutumiseen uuteen elämänvaiheeseen?
• Miten korona on vaikuttanut harrastamiseen?

 

”Soudun ansiosta jaksan tehdä paremmin muitakin hommia.”

Leila Kallion (valkoisessa lippiksessä etualalla) veneessä on normaalisti 14 soutajaa, mutta alkukesällä kirkkovene liikkui koronan takia vain kahdeksan naisen voimin.

• Leila Kallio, 69
• kirkkovenesoutaja
• Nokia

Aloitin kirkkovenesoudun jo 1999 eli työikäisenä, kun liikunnallisen ihmisen piti löytää uusi harrastus. Työkaveri oli jo soutaja. Hän sai minutkin innostumaan, ja innostus vei mennessään.

Soutu on tuonut säännöllisyyttä viikko-ohjelmaan. Soudamme toukokuusta syyskuulle pari kertaa viikossa tunnista kahteen kerrallaan. Kilpailuja on kesän mittaan kolme tai neljä, Sulkavan Soutu on niistä pisin. Kilpailuista jää aina hyvä mieli. Tavoitteeni on soutaa vielä ensi kesänä 35-kilometrinen Pirkansoutu, kun täytän 70 vuotta ja tulisi 20. kerta täyteen.

Soudun ansiosta jaksan tehdä paremmin muitakin hommia. Laji on niin monipuolinen, että siinä saa koko kroppa töitä. Olin vuonna 2003 suuressa selkäleikkauksessa, joka ylipäätään tehtiin hyvän kuntoni ansiosta, ja myös kuntouduin siitä hyvin.

Keväällä jo jäitten lähdön aikaan täytyy käydä kävelylenkeillä kurkkimassa, koska päästäisiin vesille. Nokian Naissoutajissa on parikymmentä soutajaa, joista kerralla veneessä on 14 ja perämies. Treeneissä voi välillä vaihtaa ajatuksia suotuparin kanssa. Toisinaan kyllä vedetään oikein tosissamme. Suurin osa soutajista on tuttuja monen vuoden takaa.

Laji on aika rankka, joten sitä ei kannata aivan kylmiltään aloittaa. Kun harrastaa säännöllistä liikuntaa, kunto pysyy hyvänä pidempään.

Kun jäin eläkkeelle 63-vuotiaana, virtaa olisi riittänyt pidempäänkin työuraan, mutta kun porukkaa vähennettiin, en kehdannut jäädä. Kesän soudut olivat siten tavallaan pelastus, johon sai puskea tarmoaan.

Koronan takia tämän kesä soudut päästiin aloittamaan vasta kesäkuulla. Soutuliiton ohje oli kahdeksan soutajaa turvaväleillä, heinäkuussa sai olla jo täysi vene. Vähän varovasti porukat kuitenkin harjoituksissa kävivät.

 

”Uudessa on yleensä enemmän viehätystä kuin jo aikaisemmin koetussa.”

Teuvo Kärkkäisen olympiavoittohyppy Seefeldissä viime talvena.

• Teuvo Kärkkäinen, 71
• mäkihyppääjä
• Kuopio

Mäkihypyn aloitin 60-vuotiaana, kun olin seurannut poikani Jussin hyppäämistä Puijossa kymmenkunta vuotta. Vasta silloin puin hyppyvarusteet päälleni ensimmäistä kertaa, vaikka olen harrastanut elämäni varrella lähes kaikkia tavallisimpia urheilumuotoja vaihtelevalla menestyksellä.

Alussa kerroin kaikille, että minulla on kolme tavoitetta: säilyä hengissä, että on aina hauskaa ja saavuttaa veteraanien maailmanmestaruus viimeistään 80-vuotisten sarjassa. Minulla oli siis 20 vuotta aikaa harjoitella, mutta kaikki tavoitteet ovat toteutuneet jo nyt.

Harrastus on antanut aivan uuden elämänpiirin, sillä veteraanihyppääjien porukka on todella hauskaa seuraa. Aluksi kiersin vain kotimaisia kilpailuja ja sain kotimaisia ystäviä. Taitojen karttuessa kilpailumatkat ovat pidentyneet ja ystäväpiiri kansainvälistynyt, ystäviä on noin 15 maasta.

Olen käynyt nyt seitsemissä MM-kilpailuissa ja yksissä veteraanien olympialaisissa. Kotiin tuomisina on ollut viisi maailmanmestaruutta ja yksi olympiakulta, joka tuli viime talvena Seefeldistä juuri ennen koronaepidemian alkamista. Sarjassa 70–74 vuotta hyppäsin pikkumäessä 32 ja 30 metriä. Isossa mäessä tuli hopeaa 49,5 ja 48,5 metrin hypyillä. Ensimmäisen maailmanmestaruuden voitin yhdistetyssä Taivalkoskella vuonna 2015.

Vauhti ja etenkin lentäminen sukset jalassa parhaimmillaan lähes 60 metriä saavat aikaan tunteen, jota ei voita mikään! Mäelle pitää lähteä säännöllisesti ja fysiikka on pakko pitää hyvässä kunnossa. Itse hyppääminen vaatii aina äärimmäistä keskittymistä.

Pyrin käymään mäessä ainakin kerran viikossa ja peruskunnon ylläpitämiseksi muutaman kerran viikossa lenkillä ja joskus salillakin. Myös maratonit ja puolimaratonit ovat tulleet tutuiksi numerolappu rinnassa. Kilpailuvietti tuli kai jo äidinmaidossa, harrastuksen sivutuotteena ovat hyvä kunto ja fyysinen hyvinvointi. Se taas vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin, varsinkin tällä iällä. Hyvät fiilikset mustaa aina seuraaviin harjoituksiin asti.

Vaimokin on jaksanut kannustaa ja olla mukana kisareissuilla. Menestyksistä on aina iloittu yhdessä. Taloyhtiössäkin oli vaimoni järjestämänä liputus, kun palasin maailmanmestarina vuoden 2015 kisoista. On ollut jopa häkellyttävää, miten laajalle tietoisuus näistä menestyksistä on levinnyt. Vieraat ihmiset tulevat juttelemaan ihan yllättävissä tilanteissa. Tätä kai se henkinen hyvinvointi on: hyvää mieltä perheessä, lähiympäristössä ja harrastuspiirissä.

Koskaan ei ole liian myöhäistä toteuttaa unelmiaan. Koskaan ei tiedä, mitä seuraa, kun rohkeasti heittäytyy mitä hulluimpien ideoiden vietäväksi. Lajilla ei ole niin väliä, mutta uudessa on yleensä enemmän viehätystä kuin jo aikaisemmin koetussa.

Liikuntaharrastus ei juurikaan ole vaikuttanut eläkkeelle jäämiseeni. Teen edelleen jonkin verran töitä, ja sekin on erinomaista henkistä kuntoilua. Eläke ei ole aiheuttanut sopeutumisongelmia, nyt on aikaa tehdä mitä tykkää.

Korona ei ole vaikuttanut hyppäämisen kotimaassa juuri mitenkään, mutta kansainvälisesti paljonkin. Kaikki kansainväliset kisat on peruttu.

 

"Itsensä haastaminen kannattaa."

Kristiina Hukkasen mukaan kilpatanssi on myös aivotyötä.

• Kristiina Hukkanen, 68
• kilpatanssija
• Turku

 

Aloitin kilpatanssin vasta 50-vuotiaana. Ensin tanssin mieheni Timon kanssa 10-tanssia korkeimpaan eli A-taitoluokkaan nousten, ja hänen lopetettuaan löysin uuden parin Tomin, joka oli tanssinut alemmalla taitotasolla. Kävimme kahdet kisat menestyksekkäästi, ja nyt olemme tauolla.

Aloitin käymällä lavatanssikurssin. Vähitellen huomasin haluavani urheilullisempaa toimintaa ja perehtyä tarkemmin tanssin tekniikkaan. Tanssi pitää yllä fyysistä kuntoani ja koska kyseessä on sekä urheilu että taide, juuri kilpatanssi vastaa molempien puolten tarpeisiin täydellisesti. Tanssi on auttanut löytämään uusia lihaksia ja myös aivot ovat joutuneet työhön enemmän kuin missään muussa harrastamassani lajissa.

Vuonna 2017 osallistuimme mieheni kanssa 16 kisaan eri puolilla Suomea ja useasti tanssimme sekä semifinaalin että finaalin sekä latinalais- että vakiotansseissa. Se oli ahkerin vuotemme. Henkiseen hyvinvointiin ja sosiaalisiin suhteisiin tanssi on vaikuttanut todella paljon. Ajauduin seuratoimintaan ja puheenjohtajaksikin muutamaksi vuodeksi.

Vinkkini muille, jotka haluavat aloittaa uudenliikuntaharrastuksen eläkeiässä on: tarttukaa heti toimeen! Kaikki on mahdollista ja mikään ei ole mahdotonta. Harjoittelusta alkaa nauttia. Itse saan kiksejä siitä, kun pystyn yksinänikin harjoittelemaan ja saan sekä pääkopan että kropan yhteistyöhön. Itsensä haastaminen kannattaa.

Eläkkeelle jäämiseen liikuntaharrastus ei juuri vaikuttanut, mutta olen lisännyt muuta liikuntaa, kuten kuntosalia, kun aikaa on enemmän.

Ennen koronaa oma ikäryhmäni eli seniori 4 oli osallistujajoukoltaan suurin ryhmä kilpalattioilla. Ikäryhmiä lisätään sitä mukaa kun harrastajat vanhenevat. Seniori 5 on tällä hetkellä vanhin ikäryhmä. Korona on vaikuttanut kaikkiin urheilulajeihin tosi paljon. Seuroja tulee kaatumaan ja harrastajia jää lopullisesti pois harrastuksen parista. Se on todella ikävää.

 

 

”En osaa edes ajatella elämää ilman golfia.”

Nipa Ronikonmäki saavutti tänä syksynä jokaisen golfarin unelman: hole in one eli yhdellä sisään.

• Nipa Ronikonmäki, 69
• Golfari
• Espoo ja Hanko

Aloitin golfin jo työikäisenä vuonna 1991 ja pelasin seitsemän vuotta. Sitten pelaamiseen tuli kahdeksan vuoden tauko muuton ja muiden syiden vuoksi. Yksi syistä oli sairastuminen nivelreumaan, mikä aiheutti isoja muutoksia kaikkeen tekemiseen ja harrastuksiin. Oli löydettävä uusia tapoja oman fyysisen kunnon ylläpitämiseksi vaativan työn vastapainoksi. Vuonna 2006 löysin uudelleen golfin ja samalla uuden toiminnallisuuden.

Aluksi pelasin omaksi ilokseni kavereiden kanssa, mutta vähitellen mukaan tuli myös kilpaileminen. Nyt en osaa edes ajatella elämää ilman golfia. Se antaa paljon sisältöä elämään ja eläkeläisen tekemisiin. En olisi koskaan uskonut saavani niin paljon uusia ystäviä varttuneella iällä. Golfin kautta olen saanut ystäviä, joilla ei ole vain sama harrastus, vaan muitakin yhteisiä mielenkiinnon kohteita.

Golf on hyvin monipuolinen laji, jonka avulla pystyy kehittämään fyysisiä taitoja ja saa psyykkistä hyvinvointia. Laji on hyvin sosiaalinen.

Itse pelaan lähes päivittäin, kauden aikana kierrän 150–180 golfkierrosta. Se tarkoittaa 1500 kävelykilometriä golfkärryjen kanssa. Fyysisiä lyöntejä kierroksella tulee 75–100. Ilman golfia en kävelisi näin paljon ja olen ihan varma, että sen avulla pystyn 69-vuotiaana ylläpitämään fyysistä kuntoani ja samalla saa psyykkistä ja sosiaalista mielihyvää.

Normaalien pelikierrosten lisäksi olen osallistunut lukuisiin yksilö- ja parikilpailuihin sekä seuraotteluihin. Kilpailullisuuden lisäksi ne antavat yhteisöllisyyttä. Golfseurassa olen toiminut myös hallituksessa ja ollut järjestämässä seuran kilpailutoimintaa. Se on vapaaehtoistoimintaa parhaimmillaan. Samalla pääsen itse nauttimaan hyvistä kaveruussuhteista ja peleistä erilaisten ihmisten kanssa.

Kaksi vuotta sitten olin perustamassa golfkerhoa Tapiolan kansallisiin senioreihin. Tavoitteena oli antaa seniorigolffareille mahdollisuus löytää uusia pelikavereita ja tilaisuus jatkaa harrastusta esimerkiksi puolison kuoleman tai sairastumisen jälkeen. Olemme tehneet pelireissuja ja olleet kilpailuissakin. Korona-aika on vaikeuttanut yhteiskuljetuksia ja ulkomaanmatkakin siirtyi vuodella eteenpäin.

Eläkeiässä uuden aloittaminen ei ole kovin helppoa, mutta golfin moni on aloittanut vasta yli 60-vuotiaana. Lajin etuna on, että tasoitusjärjestelmän ansiosta sitä voivat pelata yhdessä niin nuoret ja vanhat kuin naiset ja miehetkin. Liikkuminen pehmeällä nurmella kauniissa ympäristössä on nautinnollista ja rentouttavaa.

Korona-aikana golfia on pystynyt harrastamaan lähes entiseen tapaan. Laji mahdollistaa etäisyyksien pitämisen ja ulkona se on muutenkin helpompaa. Etikettiin kuuluvat kättelyt kierroksen alussa ja lopussa on korvattu mailankopautuksin tai kyynärpäätervehdyksin.

 

”Uudet ystävät ovat tulleet salin kautta.”

Markku Koivukarin maastaveto Helsingborgin EM-kisoissa 2018. Tangossa on rautaa 220 kiloa.

• Markku Koivukari, 68
• voimanostaja
• Laitila

Aloin harrastaa voimanostoa 60-vuotiaana. Selkä oli kipeä, ja urheilulääkäri käski salille. Siitä se alkoi, ja nyt saavutuksina on Suomen mestaruus vuodelta 2014 ja EM pronssia 2018. Jalkakyykyssä olen tehnyt tuloksen 185 kiloa, penkiltä sata kiloa ja maastavedossa kisoissa 230 kiloa.

Aina kannattaa aloittaa salilla käynti. Lihakset tarvitsevat kuntoilua ja henkinen  puoli pysyy kunnossa, kun on sosiaalista kanssakäymistä muiden kilpailijoiden kanssa. Myös harjoittelu on höpöttelyä ja kanssakäymistä kavereiden kanssa.

Korona vähän haittasi, kun kaupungin salit suljettiin. Pidin kahden kuukauden tauon, mutta menin huonoon kuntoon. Mun kroppa ei ole tehty huilaamaan. Nyt treenit kulkevat taas. Yksityinen sali on ollut koko ajan auki.

Käyn salilla vähintään viisi kertaa viikossa. Tällä hetkellä treenaan marraskuussa Ylöjärvellä pidettäviin SM-kisoihin. Sarjat määräytyvät painoluokan ja ikävuoden mukaan. 68 täyttäneenä kilpailen 60-vuotiaissa ja alle 93-kiloisissa.

Olin jo ilmoittautunut maaliskuussa Ranskassa pidettäviin MM-kisoihin, mutta peruin sen koronan takia. Ensi vuodestakin tulee välivuosi. Täytän 69, ja samaan sarjaan tulevat samana vuonna 60 vuotta täyttävät. Kymmenen vuotta on kova ero vanhalla iällä.

Vuosi sitten opetin Laitilan Senioreille salin käyttöä paikallisella kuntosalilla. Mukana oli keppijumppaa ja venyttelyä. Moni jäi koukkuun. Monet käyvät kyllä kävelylenkeillä, mutta lihaskunto on heikko, ja juuri lihaskunto on vanhoille tärkeää.

Olen muuttanut hiljattain uudelle paikkakunnalle, ja täällä uudet ystävät ovat tulleet salin kautta.