Jenni Kulmala: Sosiaalinen aktiivisuus on osa aivoterveyden ylläpitoa

Teksti: Jenni Kulmala, gerontologian ja kansanterveyden dosentti, yliopettaja ja erikoistutkija
Artikkeli on julkaistu Patina-lehden numerossa 6/2019

Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä läpi koko elämän. Ikääntyessä erilaiset toimintakyvyn muutokset saattavat kuitenkin altistaa sille, että sosiaalisen osallistumisen mahdollisuudet vähenevät ja yksinäisyyden kokemukset lisääntyvät. Sosiaalisten kontaktien säilymiseen tulisi kuitenkin kiinnittää huomiota, sillä sosiaalisen aktiivisuuden merkitys ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille on yllättävän suuri.

Yksin jääminen ja yksinäisyyden kokeminen kasvattavat monien sairauksien riskiä ja altistavat ennenaikaiselle toimintakyvyn heikentymiselle. Harvoin tulemme edes ajatelleeksi, mitä kaikkea hyvää saamme itsellemme aikaiseksi olemalla sosiaalisesti aktiivisia, tapaamalla ystäviä ja läheisiä ja torjumalla yksinäisyyttä.

Emme välttämättä tule ensimmäiseksi ajatelleeksi, että olemalla sosiaalisti aktiivisia ja nauttimalla toisten ihmisten seurasta, ylläpidämme aivojemme terveyttä ja mahdollisesti jopa pienennämme riskiämme sairastua eteneviin muistisairauksiin, kuten Alzheimerin tautiin.

Muistisairaudet ovat tämän hetken suuri kansanterveydellinen haaste ja muistisairauksien lisääntyminen lähivuosina tulee olemaan räjähdysmäistä. Syynä tähän on erityisesti väestön ikääntyminen. Muistisairauksiin ei tällä hetkellä ole ennaltaehkäisevää tai parantavaa lääkehoitoa ja tämän vuoksi kaikki toimiviksi todetut keinot taistelussa muistisairauksia vastaan tulee ottaa tehokkaaseen käyttöön.

Vaikka lääkkeisiin ja parantavaan hoitoon liittyvä tutkimus etenee hitaasti, on tutkimusnäyttö erilaisten elintapojen merkityksestä aivoterveyden ylläpidossa mennyt viime vuosina huimasti eteenpäin. Moni on varmasti kuullut liikunnan ja terveellisen ravitsemuksen merkityksestä aivoterveydelle, tai aivojen aktiivisen käytön vaikutuksesta muistisairauksien riskin pienenemiseen. Harvemmin tulemme kuitenkaan ajatelleeksi, että olemalla sosiaalisesti aktiivisia ja ehkäisemällä yksinäisyyttä, voimme saada itsellemme aikaan samanlaisia muistisairaudelta suojaavia vaikutuksia.

Tutkimusnäyttö kannustaa yksinäisyyden torjuntaan

Tutkimusnäyttö sosiaalisen aktiivisuuden merkityksestä aivojemme hyvinvoinnille on viime vuosina lisääntynyt. Tutkimukset ovat vahvistaneet näkemystä siitä, että sosiaalinen aktiivisuus todella kannattaa ja yksinäisyyttä tulee pyrkiä ehkäisemään.  

Vuonna 2015 laaditussa laajassa tutkimuskatsauksessa (Kuiper ym. 2015) havaittiin, että ihmisillä, joilla oli vain vähän sosiaalisia kontakteja, riski muistisairauksiin oli keskimäärin jopa 60% sosiaalisesti aktiivisempia suurempi.

Samansuuntaiset tulokset nousivat esiin myös tuoreemmassa vuonna 2018 julkaistussa laajassa amerikkalaisväestössä toteutetussa tutkimuksessa, jossa havaittiin, että yksinäisyys kasvatti muistisairauden riskiä noin 40 prosenttia (Sutin ym. 2018). Yksinäisyyden tunteiden yhteys muisti- ja ajattelutoimintojen ennenaikaiseen laskuun on havaittu myös suomalaisilla tehdyssä tutkimuksessa (Tilvis ym. 2004).

Sosiaalisella aktiivisuudella ja läheisillä ihmisillä on siis merkittävä rooli aivoterveyden ylläpidossa. Tehokkainta aivoterveydestä huolehtimista on toki elämäntapa, jossa yhdistyvät useat aivoja suojaavat elintavat. Kokonaisvaltaisen aivoterveellisen elämän tukipilarina toimivat kuitenkin toiset ihmiset ja sosiaalinen aktiivisuus.

Aivoja kunnossa pitävän liikunnan harrastaminen on usein mukavampaa muiden ihmisten seurassa, hyvästä ruokahetkestä saa ikimuistoisen jakamalla hetken läheisten kanssa ja yhdessä toisten ihmisten kanssa harrastamalla, pelaamalla ja tai vaikka tanssimalla luo aivoilleen parhaan mahdollisen ikääntymisympäristön.

Toisten kanssa yhdessä oleminen usein motivoi kokonaisvaltaisempaan omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen ja vaikka aivoterveyden edistäminen ei olisi ensimmäisenä mielessä, tekee toisten ihmisten seura elämästä joka lailla hauskempaa. On myös tärkeää muistaa, että mahdollinen muistisairauskaan ei lopeta ihmisen tarvetta olla sosiaalisesti aktiivinen ja osa yhteiskuntaa. Sosiaalisella aktiivisuudella voidaan tukea tehokkaasti myös muistisairaiden ihmisten toimintakykyä, elämänlaatua ja mielen hyvinvointia.

Jokainen omalla tavallaan

Sosiaalinen aktiivisuus on hyvä sisällyttää osaksi arkea, mutta tapa olla sosiaalisesti aktiivinen voi olla meillä jokaisella erilainen. On myös muistettava, että tarpeemme olla yksin vaihtelee. Joskus yksin oleminen ei tarkoita yksinäisyyttä ja myös muiden ympäröimänä voi tuntea olevansa yksin. Kaikista tärkeintä onkin tunne siitä, että kuulumme johonkin ryhmään, meillä on lähellämme ihmisiä, jotka välittävät meistä ja me välitämme heistä, ja koemme olevamme toisille merkityksellisiä.

Jollekin aktiivinen osallistuminen erilaisiin ryhmätoimintoihin, esimerkiksi liikunta- tai muihin harrasteryhmiin tuntuu omalta, toiset nauttivat ensisijaisesti omien läheisten, lasten ja lastenlasten kanssa olemisesta. Jollekin meistä tarve sosiaaliseen aktiivisuuteen voi täyttyä esimerkiksi eläinystävien läsnä ollessa. Oikeaa tai väärää tapaa olla sosiaalisesti aktiivinen ei ole. Kaikki hyvää mieltä tuottava yhteisöllisyys on yhtä merkityksellistä.

Sosiaaliseen aktiivisuuteen ja yksinäisyyden torjuntaan kannattaa siis kiinnittää huomiota myös aivoterveyden vaalimisen näkökulmasta. Aivoterveyden ylläpito ei ole pelkkää liikunta- ja ravitsemussuositusten noudattamista tai sanaristikoiden tekemistä. Sosiaalinen aktiivisuus, osallisuuden kokemukset ja elämästä nauttiminen luovat hyvää mieltä juuri tässä hetkessä, mutta ennakoivat myös entistä terveempää aivojemme vanhenemista.

Kannustankin kaikkia hyödyntämään sosiaalisen osallistumisen aivoja suojaavat vaikutukset olemalla sosiaalisesti aktiivinen itselle parhaimmalta tuntuvalla tavalla.

Jenni Kulmala
Gerontologian ja kansanterveyden dosentti
Yliopettaja, erikoistutkija

Artikkelissa käytetyt lähteet:

Sutin AR, Stephan Y, Luchetti M, Terracciano A. Loneliness and Risk of Dementia. J Gerontol B Psychol Sci Soc Sci. 2018 Oct 26. doi: 10.1093/geronb/gby112.

Kuiper JS, Zuidersma M, Oude Voshaar RC, Zuidema SU, van den Heuvel ER, Stolk RP, Smidt N. Social relationships and risk of dementia: A systematic review and meta-analysis of longitudinal cohort studies. Ageing Res Rev. 2015 Jul;22:39-57. doi: 10.1016/j.arr.2015.04.006.

Tilvis RS, Kähönen-Väre MH, Jolkkonen J, Valvanne J, Pitkälä KH, Strandberg TE. Predictors of cognitive decline and mortality of aged people over a 10-year period. J Gerontol A Biol Sci Med Sci. 2004 Mar;59(3):268-74.