Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – eläkkeelläkin

Teksti: Tuula Sario
Kuva: Mikko Mäntyniemi
Kirjoitus on julkaistu Patina-lehden numerossa 1/2020

Ennen vanhaan eläkkeelle siirryttiin puolikuolleina vanhuksina, jolloin tärkeimpänä tehtävänä oli hoito- ja hautapaikan valinta eli loppuelämän järjestelyistä huolehtiminen. Nykyään eläkkeelle siirrytään niin sanotun kolmannen elämän alkaessa, useimmiten terveenä ja hyvävointisena.

Huolimatta eliniän odotuksen pidentymisestä ja odotettavissa olevista terveistä ja toiminnallisista vuosista voi hyvällä syyllä edelleen pitää tärkeänä loppuelämän järjestelyistä huolehtimista, mikäli haluaa itse niistä päättää. Sen vuoksi edunvalvontavaltuutus, testamentti ja hoitotahto on syytä tehdä heti, jos ne eivät jo odota tallelokerossa.

Eläkkeelle siirtyminen ja ikääntyminen merkitsevät monia asioita, jotka on hyvä arkipäivän päätöksenteossa pitää mielessä ja käydä läpi, jotta välttyy ikäviltä yllätyksiltä.

Vakuutukset tuovat monenlaista turvaa

Vakuutusturvan tarkistaminen aika ajoin on tärkeää, ja se kannattaa tehdä viimeistään eläkkeelle siirryttäessä. Työnantaja on voinut kustantaa työntekijöilleen vakuutuksia, jotka päättyvät eläkkeelle siirryttäessä.

Matkustajavakuutus on usein tällainen. Vakuutusyhtiöt ovat höllentäneet ikärajavaatimuksia matkustajavakuutuksissa, ja useimmista yhtiöistä voi saada vakuutuksen ilman terveysselvitystä vielä hyvinkin iäkkäänä. Matkustajavakuutuksen osalta on muistettava, että se korvaa vain matkasairauksia ja -tapaturmia. Jo olemassa olevan sairauden pahentuminen matkalla ei yleensä kuulu vakuutuksen piiriin.

Jos matkustaa lapsenlapsen kanssa, joissakin yhtiöissä alaikäiset lapsenlapset kuuluvat seniorin matkavakuutukseen.

Vakuutusta ottaessa kannattaa pohtia, minkälaisia tilanteita varten vakuutusta tarvitsee. Euroopassa matkaillessa kannattaa hankkia maksuton eurooppalainen sairaanhoitokortti, joka takaa kaikissa EU- ja ETA-jäsenmaissa ja Sveitsissä samantasoisen sairaanhoidon kuin kyseisen maan omilla kansalaisilla on. Ilman korttia sairaanhoitoa ei saa. Osoitteesta www.kela.fi voi tilata kortin ja lukea lisätietoa aiheesta.

Terveys- ja sairauskuluvakuutus voi tulla ajankohtaiseksi työterveyshuollon päättymisen jälkeen. Osa vakuutusyhtiöistä myöntää sairauskuluvakuutuksia myös yli 60-vuotiaille, mutta vakuutusten hinnat kasvavat ja korvauspiiri kapenee iän ja sairauksien myötä. Mikäli työnantaja on ottanut työntekijälle sairauskuluvakuutuksen, sen siirtämistä omiin nimiin kannattaa tiedustella hyvissä ajoin. Tällöin hinta on edullisempi ja korvauspiiri laajempi kuin uudessa vakuutuksessa.

Jos kodinvaihto on ajankohtainen, on vakuutusturvan mitoitus hyvä varmistaa. Korvausta ei voi saada enempää, vaikka olisi maksanut liikaa. Jos kodin tai mökin suhteen on kyse alivakuuttamisesta eli maksetaan liian vähän, korvausta maksetaan vain vakuutusmäärän ja -arvon mukaisessa suhteessa.

Vakuuttamisesta saa lisätietoja ja vakuutusvertailuihin voi tutustua Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan sivuilla osoitteessa www.fine.fi.

Päätä, kenen haluat hoitavan asioitasi

Omien asioiden järjestämiseen toimintakyvyn heikentyessä on monia vaihtoehtoja, mutta edunvalvontavaltuutus on niistä paras ja helpoin. Edunvalvontavaltuutuksen etuna muihin vaihtoehtoihin nähden on se, että valtuuttaja voi itse valita edunvalvontavaltuutetun, antaa toivomansa toimintaohjeet ja määritellä valtuutuksen laajuuden. Riittää, että lähipiirissä on henkilö, johon voi luottaa. Valtuutetuksi kelpaa siis vain henkilö eikä esimerkiksi yhdistys.

Edunvalvontavaltuutuksen voi ja se kannattaa tehdä heti, sillä se tulee voimaan vasta, kun valtuutettu tulee kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan ja edunvalvontavaltakirja on toimitettu vahvistettavaksi Digi- ja väestötietovirastoon eli entiseen maistraattiin. Viranomainen voi myös tarvittaessa valvoa edunvalvontavaltuutettua esimerkiksi tilanteessa, jossa on syytä epäillä väärinkäytöstä.

Edunvalvontavaltuutuksen voi antaa kaikenlaisiin talouteen ja omaisuuteen sekä terveyteen ja sairaanhoitoon liittyviin asioihin. Valtuutuksen antaja voi rajata valtuutusta oman tahtonsa mukaan.

Taloudenhoidon valtakirjalla valtuutettu hoitaa tuloihin, menoihin, etuuksien hakemiseen ja varallisuuteen liittyvät asiat. Valtuutettu voi esimerkiksi myydä valtuutetun asunnon tai auton, jos tätä ei ole rajattu valtuutuksen ulkopuolelle. Kiinteistön myymiseen valtuutetulla on oikeus vain, jos tästä on erikseen mainittu valtakirjassa. Valtuutus voidaan antaa myös erikseen yksilöimällä perinnönjakoa varten tai lahjoituksen tekemiseen valtuutetun puolesta.

Edunvalvontavaltuutuksen tekeminen on tarkkaa ja vaatii muotomääräysten noudattamista. Digi- ja väestötietovirasto ei voi vahvistaa puutteellisesti tehtyä tai muuta
kuin alkuperäistä edunvalvontavaltakirjaa. Valtakirja on tehtävä kirjallisesti, ja valtuutetun on omakätisesti allekirjoitettava se kahden esteettömän ja täysi-ikäisen todistajan ollessa läsnä samanaikaisesti. Todistajien on vakuutettava, että he tietävät kyseessä olevan edunvalvontavaltuutuksen, mutta valtuutuksen sisältöä ei tarvitse kertoa todistajille. Valtuutetun allekirjoitusta ei tarvita, mutta suullinen suostumus on syytä olla.

Valtakirja säilytetään esimerkiksi pankin tallelokerossa tai muussa turvallisessa paikassa, jonne valtuutetulla on pääsy. Jos valtuutetulla ei ole pääsyä tallelokeroon tai valtakirja ei ole saatavilla, ei valtuutusta voida vahvistaa. Tällöin on haettava edunvalvojan määräämistä, mihin voi hyvinkin kulua useita kuukausia.

Edunvalvontavaltuutetulle nimetään toissijainen valtuutettu sellaista tilannetta varten, jos varsinainen valtuutettu tulee pysyvästi estyneeksi hoitamaan valtuutetun
tehtäviä tai jos valtuutettu esimerkiksi kieltäytyy tai luopuu tehtävistään. Varavaltuutettu nimetään valtuutetun muuta kuin pysyvää estettä varten esimerkiksi tilanteessa, jossa valtuutettu esteellisyyden tai sairastumisen vuoksi ei voi hoitaa tehtävää.

Varavaltuutettu kannattaa nimetä muualta kuin perhepiiristä, jolloin esteellisyystilanteessa on aina joku toimintakykyinen esimerkiksi antamaan valtuutetun puolesta perheen sisäisen lahjan, jos lahjan antamisen perusteet on yksilöity valtakirjassa. Valtuuttaja voi esimerkiksi ilmoittaa valtakirjassa, että jokaiselle lapselle tai lapsenlapselle on vuosittain annettava tietyn arvoinen syntymäpäivälahja.

Edunvalvontavaltuutus kannattaa siis tehdä heti ja suositella sitä myös ystäville. Jos on epäily siitä, että joku myöhemmin saattaisi epäillä valtakirjan antajan terveydentilaa allekirjoitushetkellä, voi epäilyjen torjumiseksi hankkia lääkärintodistuksen.

Valtakirjan voi koska tahansa peruuttaa, eikä se siis tule voimaan ennen kuin valtuutetun terveydentila heikkenee niin, että valtuuttaja ei enää ole riittävästi toimikelpoinen, ja valtakirja on vahvistettu Digi- ja väestötietovirastossa. Valtuutuksen voimaantultuakin on valtuutetun tiedusteltava valtuuttajalta mielipidettä, jos tämän terveydentila sen sallii.

Edunvalvoja voidaan myös määrätä

Edunvalvojan määrääminen on viimesijainen vaihtoehto tilanteessa, jossa edunvalvontavaltuutusta ei ole lainkaan tehty tai sitä ei muoto- tai muiden puutteiden vuoksi voida vahvistaa. Edunvalvojan määrää joko Digi- ja väestötietovirasto eli entinen maistraatti tai käräjäoikeus. Edunvalvojaksi voidaan määrätä joku lähiomainen tai yleinen edunvalvoja.

Edunvalvonta on byrokraattista, ja valvoja tarvitsee kaikkiin isompien päätösten tekemiseen Digi- ja väestötietoviraston maksullisen luvan. Virasto myös valvoo edunvalvojan toimia, ja edunvalvojan on tehtävä vuosittain tilitys Digi- ja väestötietoviraston tarkistettavaksi. Edunvalvoja ei voi tehdä lahjoituksia valvottavan puolesta missään tilanteessa toisin kuin toimittaessa edunvalvontavaltuutuksen nojalla.

Myös muu kuin omainen tai läheinen voi tehdä ilmoituksen Digi- ja väestötietovirastoon huomattuaan henkilön olevan mahdollisesti edunvalvonnan tarpeessa. Tällainen ilmoitus voi tulla esimerkiksi pankista, jossa on huomattu henkilön nostavan huomattavia summia, eikä ole ymmärrystä siitä, mihin varat joutuvat.

Yksi valtakirja ei riitä

Valtakirja tietyn asian hoitamista varten on toimiva vaihtoehto joissakin tilanteissa. Valtakirjalla toimimisen ongelmana on se, että ei ole yleistä valtakirjaa, joka toimisi kaikkialla. Eri viranomaiset ja esimerkiksi pankit edellyttävät usein oman valtakirjalomakkeensa käyttämistä sekä valtuutuksen yksilöimistä eli sen määrittelemistä, mihin toimiin valtuutettu voi ryhtyä. Käytännössä omaiselle, joka toimii valtakirjalla, pitää olla mapillinen valtakirjoja, jotta asioiden hoito sujuisi helposti.

Viranomaisen tai muunkaan toimijan ei ole pakko hyväksyä valtakirjaa. Valtakirjalla toimimista ei myöskään mitenkään valvota. Mikäli käyttää valtakirjaa, on kuitenkin hyvä olla edunvalvontavaltuutus tehtynä varalle. Jos asioiden hoito ei onnistu valtuutetun itsensä toimesta, eikä asiaa voi hoitaa valtakirjalla, edunvalvontavaltuutuksen saa voimaan nopeastikin, jos se on valmiina odottamassa.