Päivi Tiittula: Etsivä vanhustyö ja välittämisen kulttuuri
Yksi Rohkeasti seniori -hankkeen toimintamuodoista on etsivä työ, jota piirien ja yhdistysten aktiivit tekevät esimerkiksi matalan kynnyksen tapahtumissa. Rohkeasti seniori -hankkeessa etsivä työ kohdistuu vasta eläkkeelle siirtyneisiin, jotka ehkä etsivät uutta sisältöä elämäänsä tai kaipaavat vertaistukea uudessa elämänvaiheessa. Mutta mitä etsivä työ oikein on? Pyysimme etsivän vanhustyön asiantuntijaa, suunnittelija Päivi Tiittulaa Valli ry:stä kirjoittamaan aiheesta.
Teksti: YTM Päivi Tiittula, suunnittelija, Etsivän vanhustyön verkostokeskus, Valli ry
Kuva: Esko Jämsä (sivun kansikuva: Mikko Mäntyniemi, kuvituskuva)
Artikkeli on julkaistu Patina-lehden numerossa 4/2020
Järjestöt, kunnat ja seurakunnat järjestävät monenlaista matalan kynnyksen toimintaa, tukea ja palveluja niin vapaaehtois- kuin ammattilaisresurssein. Vaikka apua ja tukea on olemassa, tieto niistä ei aina tavoita tarvitsijaa. Haastavissa elämäntilanteissa, joissa iäkkään ihmisen omat voimavarat ja elämänhallinta ovat heikentyneet, pelkkä tieto ei useinkaan riitä saamaan aikaan tarvittavaa muutosta, vaan ihminen tarvitsee sosiaalista tukea. Etsivän vanhustyön tarkoituksena on löytää ja auttaa tuen tai avun tarpeessa olevia ikääntyneitä ihmisiä oikea-aikaisesti. Etsivä vanhustyö täydentää palvelujärjestelmää. Se on työtä kunnan ja muiden auttajatahojen rajapinnoilla, iäkkään ihmisen ehdoilla.
Pirstaleinen palvelujärjestelmä synnyttää etsivän vanhustyön tarvetta
Etsivän vanhustyön tarvetta synnyttävät niin yksilölliset kuin rakenteelliset tekijät ja esteet. Iäkkään heikentynyt kyky selviytyä arjesta ja haastavista elämäntilanteista omatoimisesti, yhdistettynä sosiaalisen tuen ja ennaltaehkäisevien palvelujen puutteeseen, saa aikaan entistä suurempaa avuntarvetta sekä ennenaikaista raskaiden palvelujen käyttöä.
Yhteiskunnan monimutkaistumisen myötä palvelujen saatavuus ja saavutettavuus on monen iäkkään näkökulmasta heikentynyt. Muun muassa palvelujen siirtyminen kauemmaksi, monimutkainen ja pirstaleinen palvelujärjestelmä sekä digitalisaatio aiheuttavat iäkkäässä väestössä uudenlaista avuttomuutta ja kyvyttömyyttä pärjätä omin voimin. Sektorikohtainen auttaminen aiheuttaa sen, ettei tarjottu palvelu vastaa iäkkään henkilön tai perheen tarpeita. Kun oikeanlaista tukea ja apua ei saa riittävän ajoissa, ongelmat kasaantuvat ja monimutkaistuvat.
Myös iäkkään arjen haasteet ja elämänhallinnan vaikeudet jäävät liian usein piiloon. Iäkäs ihminen voi sinnitellä ja olla pyytämättä apua hyväntahtoisuuttaan. Hänellä voi olla myös kokemus palvelujen epäämisestä, tai hänelle on voinut syntyä elämäkulun aikana sellaista epäluottamusta ihmisiä kohtaan, ettei hän usko saavansa toisilta apua. Iäkäs ihminen voi jäädä apua vaille myös osaamattomuuttaan, kyvyttömyyttään tai päättämättömyyttään. Kieltäessään omat ongelmansa hän ei hae apua tai jopa kieltäytyy tarjotusta avusta. Päätyessään palvelujen piiriin iäkäs ihminen tarvitseekin paljon palveluja ja moniammatillista korjaavaa auttamista.
Etsivä vanhustyö vastaa yksinäisyyteen
Iäkkäiden ihmisten yksin asuminen on lisääntynyt. Yli 75-vuotiaista yksin asuu melkein joka toinen. Vaikka yksin asuminen ei itsessään tarkoita yksinäisyyttä, lisää se riskiä yksinäisyyden kokemukselle. Yksinäisyyden kokemuksissa on monenlaisia vivahteita ja vaihteluita, ja jokainen kokee satunnaisesti yksinäisyyttä. Kuitenkin kroonistuessaan yksinäisyys altistaa eristymiselle, toiseuden tunteelle ja syrjäytymiselle, mistä syntyy ikävä noidankehä. Tästä syystä yksinäisyyttä voidaan kutsua aikamme pirulliseksi ongelmaksi.
Tutkimukset ovat osoittaneet yksinäisyyden johtavan heikompaan hyvinvointiin, lisääntyneeseen sairastamiseen ja aikaistuneeseen hoivan tarpeeseen. Vaikka yksinäisyydestä seuraa yhteiskunnalle kallis lasku, perinteisen palvelujärjestelmän avulla ongelmaa ei kyetä ratkaisemaan. Yhteiskunnallisesti on tärkeää puuttua ajoissa yksinäisyyden kokemukseen. Etsivässä vanhustyössä verkostomaisen yhteistyön ja kohtaavan työtavan avulla on kyetty vähentämään ikääntyneiden yksinäisyyttä.
Yhteinen työ on oikea-aikaisen auttamisen edellytys
Etsivän vanhustyön ammattilaiset jalkautuvat kohtaamaan iäkkäitä muun muassa yleisiin tiloihin, tapahtumiin ja tilaisuuksiin, mutta siten löydetään vain pieni osa ikääntyneistä avuntarvitsijoista. Auttaaksemme ihmistä oikea-aikaisesti tarvitaan verkostossa tehtävää yhteistyötä ja vastuullisia toimijoita, jotka kohtaavat iäkkäitä ihmisiä, tunnistavat riskit ja avuntarpeen sekä ottavat havainnot rohkeasti puheeksi.
Monisektorinen ja -ammatillinen yhteistyö on tavoittamisessa sekä asiakaslähtöisessä auttamistyössä ensiarvoisen tärkeää. On tunnettava palvelujärjestelmä ja palveluntarjoajien mahdollisuutensa auttaa, luotettava muihin ammattilaisiin, jos oma osaaminen tai palvelut eivät riitä, ja sitouduttava asiakaslähtöiseen yhteistyöhön. Verkostomainen yhteistyö on edellytys systeemiselle ennakoivalle ja ennalta ehkäisevälle työlle. Rakenteellisen yhteistyön lisäksi verkostossa tehtävän yhteisen työn määrittelee siis aina iäkäs ihminen, jonka luvalla ja tahdissa työtä tehdään.
Kohtaamisessa on etsivän vanhustyön voima
Etsivää vanhustyötä tehdään ihmisen ehdoilla ja hänen kotipiirissään, jolloin on mahdollista tunnistaa toimintaympäristöstä ne tekijät, jotka tukevat tai estävät hänen toimijuuttaan. Työtä ohjaavat eettiset periaatteet, kuten ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Etsivän vanhustyön perusperiaatteina ovat aito kohtaaminen ja dialogisuus. Tavoitteena on tukea ihmisen voimaantumista ja osallisuutta.
Kiireetön läsnäolo ja ihmisen kuuleminen ovat työntekijän ja ikääntyneen ihmisen hyvän kohtaamisen ja luottamuksen rakentumisen edellytys. Sitoutuminen avun vastaanottamiseen sekä yhteiseen työhön syntyvät luottamuksen kautta.
Etsivä vanhustyö vaatii vahvaa ammatillista osaamista, mutta etsivän vanhustyön rinnalle tarvitaan vapaaehtoistoimintaa. Vapaaehtoiset voivat toimia vertaisina ja kanssakulkijoina, kun ihminen on saanut riittävän ammattilaisen tuen.
Välittäminen kuuluu kaikille, uskalla ottaa puheeksi
Sosiaali- ja terveysalan ihmisillä on lain mukaan velvoite puuttua, jos he havaitsevat avuntarvetta. Pelkästään ammattilaisten puuttuminen ei riitä. Ammattilaisten lisäksi tarvitaan välittävää lähiyhteisöä, sillä usein avuntarpeen tunnistaakin läheinen, naapuri tai palvelualan ammattilainen. Tällöin tarvitaan rohkeaa puheeksi ottamista. Toisaalta myös kanssaihmisen tekemä huoli-ilmoitus voi olla tarvittava keino välittää avuntarve ammattilaisten tietoon.
Voimme myös yhteisönä välittää ennalta. Muutama ystävällinen sana, kiinnostus toista kohtaan ja mukaan ottaminen voivat olla riittäviä keinoja edistää oman alueen ja lähiyhteisön hyvinvointia. Mitä paremmin omassa yhteisössä voidaan, sitä paremmin jokainen ikääntyy yhteisössään.
Etsivän vanhustyön verkostokeskus tukee etsivän vanhustyön tekijöitä
Valli ry:n Etsivän vanhustyön verkostokeskus tukee etsivän vanhustyön tekijöitä etsivän vanhustyö osaamisen ja systeemisen monitoimijaisen verkostoyhteistyön kehittämisessä. Välittämisen päivää vietetään Etsivän vanhustyön verkostokeskuksen koordinoimana ympäri Suomea 27.11.2020. Monialaisella vaikuttamistyöllä edistetään ikääntyvien ihmisten hyvinvointia ja turvallista kotona asumista.
Lisätietoa: https://www.valli.fi/tyomuotomme/etsivanvanhustyon-verkostokeskus/.
Lue myös Rohkeasti seniori -hankkeen aktiivien ajatuksia etsivästä työstä (julkaistu samassa Patina-lehden numerossa): siirry haastatteluun klikkaamalla tästä.