Eläkkeellä opin tielle

Teksti: Riikka Mahlamäki-Kaistinen
Kuvat: haastateltavien kuva-albumeista (sivun kansikuvassa Sirkka Hagman)
Haastattelu on julkaistu Patina-lehden numerossa 2/2020

Ajatus siitä, että eläkkeelle siirtyminen tarkoittaisi jollain tapaa sivuun astumista ja keinutuoliin linnoittautumista, on monelle ikäihmiselle vieras. Se, ettei ole enää ansiotöissä, ei tarkoita, etteikö kiinnostus maailmaa ja uusia asioita kohtaan olisi yhä vahva. Tilanne on usein jopa päinvastainen. Eläkevuodet antavat mahdollisuuden tutustua asioihin, joiden tutkimiseen ei ole aikaisemmin jäänyt aikaa.

– Kai sitä voisi helposti jäädä vain sohvalle tekemään käsitöitä, mutta kun olen tällainen utelias uusien asioiden suhteen, tulee käytyä Tampereen Ikääntyvien yliopiston luennoilla, 82-vuotias Anja Arvonen sanoo ja naurahtaa.

Kaikille avoin yliopisto

Yliopistokaupungeissa järjestettävät ikääntyvien yliopistot ovat tietoa etsivien, yhteiskunnan ja yhteisön sekä itsensä kehittämisestä kiinnostuneiden kohtaamispaikkoja. Luennoille voi osallistua pohjakoulutuksesta, aiemmasta ammatista tai harrastuneisuudesta riippumatta. Sisään ei siis mennä todistuksella, vaan yksinkertaisesti saapumalla luennolle ja suorittamalla lukukausimaksu. Ovelta ei myöskään käännytetä työikäisiä, sillä tapahtumat ovat kaikille avoimia.

81-vuotias Usko Gullstén on tuttu näky ikääntyvien yliopiston luennoilla Tampereella. Hänestä aiheet ovat usein sellaisia, että luentoja soisi nimenomaan tulla kuuntelemaan muidenkin kuin eläkeläisten.

– Koen esimerkiksi ilmastonmuutoksen aihepiirin niin tärkeäksi, että toivoisin ylipäätänsä kaikkien miettivän ja opiskelevan aihetta tarkemmin. Luennoilla käy usein myös mielessä, että meidän politiikkojemme olisi nyt hyvä olla paikalla, hän sanoo.

Luennoille myös etänä

Lempääläinen Gullstén on eläköitynyt matemaattisten aineiden opettaja ja siksi fysiikan ja astrofysiikan aiheet ovat erityisen lähellä hänen sydäntään. Käsityönopettajana työuransa tehnyt Arvonen taas kuulisi mielellään kulttuuria käsitteleviä luentoja. Hän sanoo, ettei kiinnostavaa luentoa voi kuitenkaan päätellä luennon nimestä.

– Kun katsoo otsikoita, ei voi etukäteen tietää mikä on kiinnostava, mikä ei. Joskus sellainen, mikä ei kuulostaa yhtään kivalta, osoittautuukin tosi mielenkiintoiseksi.

– Ja niinkin voi käydä, että ajattelee tietävänsä jo kaiken vaikka Minna Canthista, mutta häntä käsittelevällä luennolla oppiikin lisää. Jotkut luennot taas houkuttelevat tutustumaan vielä lisää aiheeseen itsenäisesti, Alpo Niemi sanoo.

Hän on Tampereen ikääntyvien yliopiston suunnitteluryhmän puheenjohtaja. Ryhmä päättää yhdessä kesäyliopiston rehtorin kanssa lukukauden esiintyjistä ja käy läpi kuulijakunnalta tulleet palautteet ja toiveet.

– Tarkoitus on pitää yliopistollisia ja tieteellisiä luentoja, jotka sisältävät viimeisintä tietoa eri aiheista. 

Tampereen luennoille osallistuu kolmisensataa kuulijaa. Määrä nousee jatkuvasti. Luennot lähetetään myös radio Moron kautta. Koronakaranteenin aikana luentoja voi seurata yksinomaan tallenteina.

Opiskelun käsite on laaja

Gullstén pohtii, onko väärin puhua opiskelusta, kun koulutus ei sisällä tenttejä ja tähtää tutkintoon.

– Onneksi, tuumaa Arvonen. Niemi taas painottaa, ettei opiskelu terminä sisällä ajatusta tutkinnosta. Opiskelu voi olla yleissivistyksen kartuttamista vailla sen täsmällisempää päämäärää.

– Eräs ystäväni sanoi kerran hyvin, että sinä päivänä kun en opi enää mitään uutta, olen tullut vanhaksi, Auli Niemi, 78, tuumaa. Hän on Alpo Niemen puoliso ja myös innokas opiskelija.

Hän kiinnostui ikääntyvien yliopistosta työskennellessään vielä opettajana Jyväskylässä.

– Seuraan aina menot-palstoja ja huomasin kuinka ikääntyville järjestettiin mielenkiintoisia luentoja. Kun sitten eläkkeellä muutimme Lempäälään, käskin Alpoa ottamaan selvää Tampereen yliopiston tilaisuuksista.

Nyt pariskunta on käynyt luennoilla jo parisenkymmentä vuotta.

Uudet asiat pitävät pään terävänä

Ikääntyvien yliopiston tavoitteisiin kuuluu luoda ikääntyville areena tieteellisen tiedon hankkimiseen, vireyden ja itsetunnon ylläpitämiseen ja parantamiseen sekä vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen.

– Herranen aika kuinka tavattoman hyvää tekee aivoille jatkuva oppiminen. Se auttaa aivoja toimimaan paremmin, Gullstén sanoo.

Arvonen on samaa mieltä. Uusien asioiden oppiminen tekee mielelle hyvää. Hän on todennut tämän myös toimiessaan muistikerhon vetäjänä. Käsityöopettajana työskennellyt Arvonen kouluttautui eläkkeellä muistikerhon vetäjäksi ja toimi lisäksi 19 vuotta kansallisissa senioreissa sihteerinä. Hän vetää myös käsityökerhoa. Gullstén taas on ollut useissa luottamustehtävissä ainakin senioriopettajissa, kunnallisvaltuustossa, seurakuntaneuvostossa ja kansallisissa senioreissa. Myös Niemen pariskunta on monessa mukana. Näyttäisikin siltä, että jano uuden oppimiselle kulkee käsi kädessä aktiivisen eläkeiän kanssa.

– Pitäähän sitä olla jotain tekemistä. Jotain, mikä pitää mielenkin vireänä, Arvonen sanoo.

Niemiset sanovat älyllisen aineiston seuraamisen ja siitä keskustelun irrottavan ihmisen myös hyvin omista rutiineista.

Ikuinen himo-opiskelija

Lopuksi on syytä kysellä opiskelukokemuksista vielä yhdeltä opinjanoiselta. Lempääläinen Sirkka Hagman, 62, on opiskellut koko elämänsä. Vaikka ura on edennyt duunarista rengasyhtiön varatoimitusjohtajaksi, urakehitys ei ole ollut opintojen syy.

– Minulla on ollut aina voimakas uuden oppimisen halu. Siinä on jokin sellainen maaginen vetovoima, joka vie mennessään, hän sanoo.

Ensin Hagman kirjoitti työn ohella ylioppilaaksi, sitten hallintotieteen maisteriksi, edelleen lisensiaatiksi, diplomi-insinööriksi ja tekniikan tohtoriksi. Nyt työn alla on jo toinen tohtorinhattu.

Hagman on yhä mukana työelämässä, mutta ajatus siitä, että opiskelu jäisi eläkkeellä pois, kuulostaa hänestä omituiselta.

– Yliopistomaailma on minulle hirveän tärkeä ja saan sieltä paljon virtaa. Opiskelu on ollut vaikeina aikoina myös lohtu, joka on tuonut sisältöä päiviin. Kaiken sen lopettaminen jättäisi
arkeen ison tyhjiön, Hagman pohtii.

Hagman on opiskellut tutkintohakuisesti, mutta pohjimmiltaan opiskelussa tärkeintä ei ole päähän painettu tohtorinhattu ja käteen annettu todistus, vaan ”oppimisen mukanaan tuomat riemun ja ilon tunteet”.

Helppoa kuin heinän teko

Alpo Niemi sanoo vielä lopuksi, ettei ikä sinällään tuo ikääntyvien yliopistossa opiskeluun mitään erityisiä rajoitteita.

– Sen kun varaa kalenterista aikaa ja menee paikalle. Siinä se.