Pyhäjärvinen Taimi Nurminen, 80, sai avustuksen ja korjautti kotinsa esteettömäksi vanhuuden varalle: "On huomattavasti taloudellisempaa tehdä ajoissa remontti"

Teksti: Tiina Saari, kuvat: Pekka Ovaskainen, Svante Nordström

Pyhäjärven senioreiden puheenjohtaja Taimi Nurminen, 80, asuu nykyisin yksin omakotitalossaan. Hän on toiminut pitkään senioriyhdistyksen puheenjohtajana. Ensimmäisen kerran hän oli yhdistyksen johdossa vuonna 1998.

Vuosia Parkinsonin tautia sairastanut puoliso Antti joutui sairaalahoitoon elokuussa 2019. Vuosi sitten marraskuussa Antille järjestyi yksiö Attendon Järvenhelmen hoivakodista Pyhäjärvellä.

Antti, 84, siirtyi tehostettuun palveluasumiseen. Hänen ei ollut enää mahdollista jatkaa arkea omassa kodissaan.

Pyörätuolille tarkoitettuja luiskia ei ollut kynnyksissä eikä ulko-ovella. Pesutilat olivat talon kellarikerroksessa rappujen päässä.

Pariskunta haki erityisesti talonsa pesutilojen remonttiin avustusta asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Aralta. Heidän tarkoituksenaan oli tehdä talosta esteetön.

Ara myöntää avustusta yli 65-vuotiaille tai vammaisille henkilöille heidän omistamansa asunnon korjaamiseen. Avustusta saa enintään 50 prosenttia hyväksyttävistä korjauskustannuksista.

Lisäksi Aralta voi hakea esteettömyysavustusta kotinsa liikkumisesteiden poistamiseen. Asumista voi helpottaa esimerkiksi ulko-ovien automatisoinnilla sekä kulkuluiskien, kaiteiden tai porrashissin rakentamisella.

– Meidän yhteinen bruttoeläkkeemme oli 62 euroa liian korkea. Tämän perusteella avustus evättiin, Taimi kertoo.

– Kun jäin taloon yksin, anoin uudestaan avustusta. Sain sen tänä kesänä – yksinasujana olin riittävän pienituloinen.

Vaikka Taimi sai avustuksen, hän joutui ottamaan myös lainaa remonttia varten. Säästöt olivat huvenneet puolison sairauden myötä.

– Jos sosiaalinen tarve olisi otettu huomioon, yhden remontin hinnalla kaksi vanhusta olisi kyennyt asumaan omassa kodissaan nykyistä pidemmän aikaa. Yhteiskuntaa ajatellen on huomattavasti taloudellisempaa tehdä ajoissa remontti vanhuuden varalle, Taimi pohtii.

– Toivon, että Ara katsoisi muutakin kuin eläkkeiden bruttotulorajaa, siis esimerkiksi sosiaalisia ja terveydellisiä syitä. Eläkkeistämme maksamme myös veroa!

”Hinnat nousevat”

Taimin ja Antin poika asuu lähellä äitiään ja auttaa aina tarvittaessa. Taimi on pysynyt hyvässä kunnossa, ja hänellä ei ole liikunnallisia rajoitteita.

– Tulevaisuutta ajatellen on hyvä, että pesutiloissa on valmiina invalidien välineet. Vielä voin kulkea portaissa, mutta aika rientää.

Taimi toteaa, että yksityisen hoivakodin tehostettu palveluasuminen on kallista. Hän kertoo, että Antin vuokra hoivakodin yksiössä on yli 500 euroa. Asumistukea Antti saa 15,50 euroa. Ruokaan menee kuukausittain yli 500 euroa, ja hoivasta Antti maksaa yli 100 euroa vuorokaudessa.

– Yhden ihmisen hoivakodissa asuminen maksaa käytännössä kaikkiaan lähes 4000 euroa kuukaudessa, Taimi summaa.

– Puolisoni nettoeläke menee kokonaan hoivakodille, loput kuluista kattaa kuntayhtymän myöntämä palveluseteli. Hoivapalveluiden hintaan ei kuulu sairaanhoito eivätkä henkilökohtaiseen hygieniaan tarvittavat aineet, kuten muun muassa shampoot ja hammastahnat.

Taimi muistuttaa, että laitoksessa olevan seniorin eläkkeestä kuuluisi lain mukaan jäädä rahaa kotona asuvan puolison toimeentulon turvaamiseen.

Taimin mielestä on sääli, että harvoilla kunnilla on enää omia vanhainkotejaan.

– Yksityisen palvelun täytyy tuottaa voittoa. Hoivan hinnat nousevat koko ajan vuosittain. Tässä köyhtyvät niin kunnat kuin me ihmiset.

 

”Haetko pois täältä”

Taimi käy joka päivä hoivakodissa tapaamassa miestään. Korona-aikana pariskunta on voinut viettää vain puoli tuntia kerrallaan yhdessä.

– Tunnin vierailuaika olisi kohtuullisempi. Ehdimme hetken istuskella käsi kädessä. Toivon, että puolisoni voisi vielä tulla käymään kotona pyörätuolilla.

Kun vierailu päättyy, Antti jää usein surullisena yksin hoivakotiin.

– Hän on usein kysynyt: ”Tulitko sinä hakemaan minua kotiin? Tuleeko poikamme hakemaan minut pois täältä?”

Taimin mukaan mies elää nykyisin pitkälti unimaailmassa. Ajoittain puolisolla on kirkkaita hetkiä.

– Antti on tehnyt elämässään paljon töitä, ja uniensa todellisuudessa hän työskentelee edelleen, Taimi kertoo.

– En osannut kuvitella, että meillä olisi tällainen vanhuus. Ajattelin, että istuisimme käsi kädessä olohuoneessa ja katsoisimme telkkaria. Antti menisi minua aiemmin nukkumaan ja sanoisi, että tule jo. Minä jäisin vielä hetkeksi ja lupaisin tulla pian hänen jälkeensä.

Parvekkeella

Keski-Espoon senioreiden puheenjohtaja Tuula Nordström, 77, on asunut monella eri tavalla elämänsä aikana.

Nykyisin Tuula asuu kerrostaloasunnossa Tuomarilassa Espoossa. Hän nauttii erityisesti parvekkeella oleilusta ja ihailee auringonsäteiden osumista pihan puihin.

– Viihdymme hyvin kerrostaloasunnossamme. Meillä on oma sauna ja lasitettu parveke. Kolmella korituolilla on lämpimät lampaannahat, ja katossa on infrapunalämmitin.

Lisäksi parvekkeella on iso villamatto, viherkasveja, tauluja, vaskikello ja lyhtyjä. Asunnossa on kaikkiaan 78 neliötä.

– Kerrostalossa voi asua huolettomasti – se on ikäihmiselle helppo vaihtoehto. Ei tarvitse kantaa huolta omasta pihasta, ja on vapaa lähtemään milloin vain matkustamaan korona-ajan jälkeen.

Tuula iloitsee taloyhtiön isosta pihasta. Asukkaat tekevät paljon vapaaehtoisesti pihatöitä, ja yhteiset talkoot pidetään kaksi kertaa vuodessa.

Taloyhtiössä on yhteinen sauna ja suuri kerhohuone, jota saa käyttää juhliin. Korona-aikana Tuula on pitänyt senioriyhdistyksen hallituksen kokouksia kerhohuoneessa.

– Kerrostalossa on mahdollisuus yhteisöllisyyteen. Meillä on käynyt tuuri: olemme saaneet hyvät naapurit. Kaupat ja kulkuyhteydet ovat lähellä, autoa ei joka lähtöön tarvita.

Yksi ongelma kerrostalossa kuitenkin on. Hissi puuttuu, ja Tuula asuu puolisonsa kanssa neljännessä kerroksessa.

– Täytyy katsoa, kuinka kauan vielä jaksamme kiivetä portaita. Hissin lisäksi en kaipaa mitään muuta lisää. Taloyhtiöstä on pidetty hyvää huolta, ja asuminen on edullista, Tuula sanoo.

– Toisaalta näin meillä on pakottava kannuste pitää jalkamme hyvässä kunnossa, että jaksamme nousta portaat kauppakassien kanssa ylös asti.

 

Mökistä luopuminen

Tuula muutti kerrostaloon 19 vuotta sitten. Hän osti puolisonsa kanssa asunnon vielä markkojen aikakaudella.

– Tuolloin etsimme asuntoa, jossa ei tarvitse tehdä pihatöitä. Kesämökissä riitti tarpeeksi hommia. Työssäkäyvinä ihmisinä emme tulleet ajatelleeksi hissin tarpeellisuutta.

Edellisen kerran Tuula oli asunut kerrostaloasunnossa ennen avioliittoaan.

Äskettäin Tuula ja hänen puolisonsa luopuivat kesämökistään, joka hallinnoivat 17 vuotta.

– Sairastuin paksusuolensyöpään, ja minulle laitettiin avanne. Mökille sai vettä vain kantamalla tai merestä, joten minun oli hankala hoitaa avannettani siellä.

Tuula teki uransa järjestösihteerinä Agronomiliitossa ja jäi eläkkeelle 68-vuotiaana. Nyt Tuula on ollut yhdeksän vuotta eläkkeellä. Tällä hetkellä hän voi hyvin.

– Kun hommia ja Teams-tapaamisia riittää, ei ehdi edes ajatella omia sairauksiaan.

Sika häälahjaksi

Kun Tuula oli päässyt ylioppilaaksi, hän meni töihin maatilalle Viinijärvelle Pohjois-Karjalaan. Kolme kuukautta hän niitti heinää, lypsi lehmiä ja paiski muita maatalon töitä.

– Lisäksi olin nuorena paljon tätini luona Juvalla. Maataloustyöt ovat vetäneet minua aina puoleensa.

Helsinkiläinen Tuula opiskeli agronomiksi. Kun hän avioitui maatalousteknikkona työskentelevän ruotsinkielisen miehensä kanssa, nuoripari vuokrasi yhdessä maatilan nykyisestä Koivukylästä Vantaalta.

– Saimme sian häälahjaksi, ja hankimme sitten itse lisää sikoja ja kanoja. Kun perunapellollemme rakennettiin 12-kerroksinen talo, muutimme Helsinkiin Kruununhakaan lähelle työpaikkojamme.

Tuolloin alkoi Koivukylän kaupungistuminen. Nykyisin Nordströmin pariskunnan maatilasta ei ole enää jäljellä jälkeäkään.

Pariskunta sai kaksi tytärtä. Kruununhaassa perhe asui miehen virka-asunnossa valtion siementarkastuslaitoksen yhteydessä.

Sieltä perhe muutti Otaniemeen rivitaloasuntoon, jonka he saivat miehen viran puolesta käyttöönsä. Perhe asui kaikkiaan 22 vuotta Otaniemessä. Samaan aikaan pariskunta antoi vuokralle oman omistusasuntonsa Tapiolassa. Virka-asunnossa asuminen oli heille tuolloin edullisin vaihtoehto.

---

”Asunnon on palveltava ihmistä”

Suomen asuntopolitiikan tavoitteena on, että asuntokantaa korjattaisiin mahdollisimman paljon ikääntyneille ihmisille sopivaksi ja ilmastoystävälliseksi.

Taloyhtiöiden kannattaa nyt hakea korjaus- ja hissiavustuksia muuttaakseen asuntoja esteettömiksi.

Kerrostalohissien rakentamiseen voi hakea avustusta asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Aralta. Hissiavustuksen suuruus on enintään 45 prosenttia hyväksytyistä hissin tai hissien rakentamiseen liittyvistä kokonaiskustannuksista.

Aran erityisryhmien asumisen asiantuntija Sonja Manssila kehottaa ikäihmisiä ennakoimaan mahdollisimman ajoissa tarpeensa esteettömään asumiseen.

– Aran asuntotuotanto ja avustukset on tarkoitettu ensisijaisesti vähävaraisille. On hienoa, että pystymme rahoittamaan iäkkäiden ihmisten omien asuntojen remontointia.

Manssila toivoo, että ihmiset, joilla on varallisuutta, teettävät ja maksavat itse korjaukset asuntoonsa ennakoivasti.

– Asunnon on palveltava ihmistä – omasta kodista ei pidä tulla loukko. Jos ihminen ei pääse ulos asunnostaan, elinpiiri kutistuu pieneksi ja toimintakyky heikkenee nopeasti.

Ara myöntää myös energia-avustuksia niin yksityishenkilöille kuin taloyhtiöille. Sen tarkoituksena on kannustaa vaihtamaan kodin lämmitys entistä ympäristöystävällisempään suuntaan.

Avustuksen avulla voi esimerkiksi luopua öljylämmityksestä ja hankkia taloonsa maalämpöpumpun tai aurinkopaneeleja.

– Lisäksi kun laittaa esimerkiksi talonsa ikkunoiden tiivistykset kuntoon, sähkölasku pienenee ja asumismukavuus paranee. Korjaukset lisäävät talon arvoa asuntomarkkinoilla.