Museoesineiden palautus ja rooli kolonialististen rakenteiden purkamisessa

Maailmassa on paljon alkuperäiskansoja, joita kaikkia yhdistävät huolet, miten säilyttää, ennallistaa sekä turvata oman kulttuurin ja kansan asema ja oikeudet. Mielenkiinnolla kuulimme asioista, jotka olivat meille suurelta osin uusia. Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansa. Saamenmaa koostuu Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisosista sekä Venäjään kuuluvasta Kuolan niemimaasta. Nylander työskentelee tutkimusprojektissa, Eurooppalaisten kulttuurien museossa (MEK) Berliinissä, jossa mukana olivat Saamelaismuseo Siidan, Ruotsin Tunturi- ja saamelaismuseo ja Norjan museoliiton ja Saamelaisen museoyhdistyksen esineet saksalaisissa museoissa- projekti. Nylanderin kiinnostus saamelaista kulttuuria kohtaan heräsi arkeologian opintojen kautta.
MEK- museon työntekijät ovat tutkineet noin 1600 esineen ja valokuvan laajaa kokoelmaa ja lisäksi eri arkistoja. Projektiin lisäksi kutsuttiin kahdeksan saamelaista käsityöläistä, jotka tutkivat oman sukualueensa esineitä. Pohjoismaissa ja Euroopassa säilytetään jopa 50 000 saamelaisesinettä. Eri museoissa saamelaisilta anastettujen ja vietyjen esineiden palauttamisen haasteet ja palauttamisen tuomat mahdollisuudet ovat hankkeen ydinkysymyksiä. 
Eeva-Kristiina Nylander totesi: ”Projektin yhtenä tavoitteena on saada valtaväestö, tässä tapakusessa saksalaiset ymmärtämään museokokoelmien tarve saamelaisyhteisölle, sillä mm. aktiivisen keräilyn, Lapin sodan ja valtaväestöjen harjoittaman assimilaatiopolitiikan seurauksena saamelaismuseoissa on vähäisesti vanhempaa esineistöä. Museokokoelman historiaa yhdessä tutkimalla voidaan käsitellä vaikeita, jopa epämiellyttäviä kysymyksiä, joita jaettu historia sisältää. Koettuja vääryyksiä käsittelemällä on mahdollista käynnistää paranemista edistävä prosessi. Mahdollisuutena oli samalla arvioida ja avata saamelaisväestön ja valtakulttuurin välistä usein vaikeaakin kolonialistista prosessia. Jaettu historia voi toimia myös parantavana prosessina koettuihin vääryyksiin”.
Yksittäinen esine voi kerto paljon menneestä. Senioreiden mielenkiintoa herätti saamelaisten naisten käyttämä sarvilakki, joka on elvytetty uudelleen käyttöön. Tuon 1750 -1910-luvuilla Suomen ja Norjan saamelaisalueilla käytetyn päähineen sisällä oli kruunumainen osa. Päähineen korean ulkonäön vuoksi lestadiolainen liike suhtautui siihen tuomitsevasti. Nykyisin käytössä oleva päähine on muodoltaan erilainen. Päähine kertoo saamelaisten naisten historiasta ja voimaantumisesta.