Mitä neljä nuorta ajattelee senioreista? – Elias Nordman: "Mummot pitävät kukista"
Netta Simpanen, Pietu Tulokas, Elias Nordman ja Matias Marttinen arvostavat erityisesti omia isovanhempiaan. He näkevät, että senioreiden kokemuksesta voisi vielä olla hyötyä työelämässä.
Teksti: Tiina Saari
Kysyimme neljältä nuorelta, mitä he ajattelevat senioreista. Aluksi esittelemme heidät tässä lyhyesti, sitten esitämme jokaiselle viisi kysymystä.
Jyväskylästä kotoisin oleva, Lahdessa asuva Netta Simpanen, 24, opiskelee sosionomiksi. Hän on kiinnostunut vammaistyöstä, mutta ei sulje vanhustyön tekemisen mahdollisuutta täysin pois. Tällä hetkellä Netta tekee töitä päiväkodissa.
Rovaniemellä asuva Pietu Tulokas, 30, on ammatiltaan ravintolakokki. Hänen perheeseensä kuuluu avovaimo, tämän erityisherkkä viisivuotias poika ja kaksi kissaa.
Aalto-yliopistossa tuotantotalouden laitoksella strategiaa opiskeleva Elias Nordman, 23, aikoo lähteä keväällä opiskelemaan Trondheimiin Norjaan. Hän on kiinnostunut kehittämään yritysten kasvua.
Raumalainen kokoomuksen kansanedustaja Matias Marttinen, 30, tekee työtä eduskunnassa liikenne- ja viestintävaliokunnassa, suuressa valiokunnassa, ympäristövaliokunnassa sekä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa. Hän toimii kokoomuksen eduskuntaryhmän työvaliokunnan jäsenenä.
1. Mitä ajattelet ikäihmisistä, heidän roolistaan ja arvostuksestaan yhteiskunnassa?
Netta: ”Seniorit ovat arvokkaita yhteiskunnan jäseniä, mutta heitä ei arvosteta tarpeeksi. Hoivakodeissa tapahtuu laiminlyöntejä, ja resursseja leikataan vanhustenhoidosta pois.
Nyt tuli uusi hoitajamitoitus ympärivuorokautiseen hoivaan, mutta ei se yksinään pelasta ikäihmisten hoivan laatua. Ehkä yhteiskunnassa lopulta ajatellaan hoivan piirissä olevista vanhoista ihmisistä niin, että heistä ei ole enää mitään hyötyä.
Suurin osa opiskelukavereistani ei halua suuntautua vanhustyöhön sen raskauden vuoksi. Vanhojen ihmisten hoiva on monin tavoin aliarvostettua työtä.
Ikäihmiset ovat aikanaan pitäneet yhteiskuntaa pystyssä niin kuin me nyt. Ei heitä saa hylätä toimintakyvyn heikennyttyä.”
Sosionomiksi opiskeleva Netta Simpanen toteaa, että ikäihmisistä tulisi pitää nykyistä parempaa huolta. Kuvaaja: Netta Simpanen
Pietu: ”Se, miten ikäihmiset itse toimivat ja käyttäytyvät, vaikuttaa paljon. Senioreista löytyy erilaisia ihmisiä samalla tavalla kuin muistakin ikäryhmistä. Olen usein käyttänyt kärjistetysti mottoa: jos mummo on kusipää, mummo on kusipää.
Valitettavan usein vanhemmilla ihmisillä on asenne, että he ovat oikeutettuja käyttäytymään huonosti nuorempia kohtaan. Varsinkin asiakaspalvelussa joutuu törmäämään siihen.
Yleinen stereotyyppinen ajatus vanhuksista yhteiskunnan taakkana on minusta väärä. Niin sanotusti yhteiskunnan elättejä, kuten työkyvyttömiä, löytyy joka ikäryhmästä. Ikä ei tee ihmisestä parempaa tai huonompaa.”
Elias: ”Ikäihmiset liikkuvat hitaammin ja varovaisemmin ulkona ja liikenteessä. He eivät välttämättä osaa käyttää uutta teknologiaa niin hyvin, mutta varsinkin naispuoliset seniorit ovat taitavia puutarhassa. Mummot pitävät kukista ja kasveista sekä niiden hoitamisesta. Kun menee mummolaan, pöytä on usein katettu herkuilla.
Ikäihmisillä on aikanaan ollut merkittävä rooli yhteiskunnassa. He ovat olleet luomassa yhteiskuntaamme työskentelemällä ja yrittämällä. Arvostan ikäihmisiä, mutta enää he eivät tuota yhteiskunnalle juuri mitään. Läheisilleen he ovat suureksi iloksi.
Uskon, että ikäihmiset voivat tuntea yksinäisyyttä, varsinkin jos heidän puolisonsa tai läheisensä kuolee.
Minulla on kaksi mummoa elossa ja isoisä hoitolaitoksessa. Kun asuin Jyväskylässä ja isovanhemmat Uudellamaalla, ei tullut kovinkaan usein nähtyä. Nykyään pyrin näkemään heitä enemmän pääkaupungissa asuessani. Toinen mummoni asuu melkein naapurissa, ja käyn aina silloin tällöin auttamassa häntä talon, puutarhan ja omenoiden kanssa.”
Matias: "Ensimmäinen ajatus, joka tulee mieleeni ikäihmisistä, on arvostus. Olen saanut oppia ja vinkkiä monelta seniorilta. Ikäihmiset ovat jakaneet kokemustaan eteenpäin.
Saan työssäni olla paljon eri-ikäisten ihmisten kanssa tekemisissä. Meillä on tosi erilaisissa elämäntilanteissa olevia senioreita. Meillä on energisiä, terveitä ja näkemyksellisiä ikäihmisiä, jotka ovat monessa mukana.
Nuoressa päättäjäpolvessa ymmärretään senioreiden arvo. Jatkuvaa työtä vaaditaan asioiden parantamiseksi, oli se sitten eläkeläisten verotus tai sote-palveluiden valinnanmahdollisuus.”
2. Mitä senioreilla olisi annettavanaan työelämään? Onko ikäihmisillä kykyä toimia työelämässä?
Netta: ”Uskon, että senioreilla on annettavaa työelämälle niin pitkään kuin heillä vain on halua tehdä töitä. Ketään eläkkeelle jäänyttä 80-vuotiasta ei kuitenkaan saa pakottaa töihin.
Jos on ollut lähes koko ikänsä töissä jossain firmassa, omasta osaamisestaan voi varmasti jakaa nuoremmille sukupolville. Onhan ikäihmisillä usein paljon enemmän tietotaitoa kuin vastavalmistuneilla nuorilla. Ikäihminen voi olla uudelle työntekijälle opastaja.”
Pietu: ”Nykyinen eläkejärjestelmä on mätä. Eläke ei riitä nykyisilläkään eläkeläisillä kunnolla elämiseen. Ihmiselle pitäisi antaa mahdollisuus työskennellä niin pitkään kuin halua riittää.”
Elias: ”Jos on päässyt eläkeikään, henkilö on mielestäni antanut oman osansa työelämään. Hänellä on täysi oikeus nauttia eläkepäivistään. En näe, että eläkkeeltä haettaisiin ihmisiä tehdastöihin. Ennemmin ikäihmisiä voisi käyttää hyödyksi ajattelua ja kokemusta vaativissa töissä.
Jos on vielä into tehdä töitä eläkeiässä, pitäisi saada jatkaa työelämässä. Tiedän esimerkiksi vanhoja, kokeneita yrittäjiä, jotka antavat neuvoja pienille yrityksille harrastuksekseen.
Jos ikäihmisellä on tarvittavaa osaamista, hän voisi esimerkiksi toimia neuvonantajana yritykselle vaikeissa tilanteissa. Jos yrityksen liiketoiminta suuntautuu eläkeläisiin, yrityksen kannattaa kuulla heitä toiminnassaan. Eläkeläisen näkemyksistä on kuitenkin oltava hyötyä yrityksen tarpeiden näkökulmasta, joten se ei voi toimia vain ikäihmisen aktivointina.”
Matias: ”Väestö elää entistä pidempään ja terveempänä eläkkeellä. Monen seniorin osaamista pitäisi pystyä käyttämään nykyistä paremmin. Pitäisi olla mahdollista, että halutessaan ikäihminen voi osallistua työelämään, jos kokee sen itselleen mielekkääksi.
Myös kansantalous hyötyy siitä, mitä enemmän työtunteja tehdään. Työikäistä väestöä on koko ajan vähemmän. Miten pienenevä joukko pystyy järjestämään sen, että kaikki palvelut ja eläkkeet saadaan maksettua?
Lisäksi työyhteisöt hyötyvät siitä, että niissä on eri-ikäisiä jäseniä. Suomeen tarvittaisiin lisää ajattelua siitä, miten 45 vuoden työuran tehnyt seniori voi auttaa nuoria työyhteisöissä.”
Kansanedustaja Matias Marttinen kertoo, että hän on hyötynyt kokeneiden, seniorikollegoidensa kokemuksesta. Kuvaaja: Veera Hellman
3. Onko nuorten ja ikääntyneiden välillä vastakkainasettelua? Jos on, miten se ilmenee?
Netta: ”Kyllä vähän. Nuoret saattavat pitää vanhoja ihmisiä höppänöinä, jotka eivät osaa enää tehdä mitään. Vanhat ihmiset taas pitävät nykynuoria laiskoina. Asenteita on molemmin puolin.
Omilla isovanhemmillani on ollut ihan erilainen nuoruus kuin minulla. He ovat eläneet sodan jälkeisessä maassa, jolloin ei ole ollut kaikkia hienouksia niin kuin nyt.
Työelämässä nuoret ovat usein innovatiivisia ja haluavat kokeilla työntekoa uusilla tavoilla. Lähellä eläkeikää olevat työkaverit eivät pidä siitä, jos joku sanoo, että pitäisi tehdä toisin jokin asia, joka on totuttu tekemään jo 30 vuotta samalla tavalla.”
Pietu: ”Yleinen näkemys on se, että vanhukset katsovat nuoria nokanvartta pitkin ja toisinpäin. Liian paljon luodaan kuilua nuorten ja vanhusten välille, kun molempien pitäisi oppia ymmärtämään toisia. Nuorilla ei voi olla elämänkokemusta yhtä paljon kuin vanhuksilla. Senioreiden pitäisi muistaa, että maailma muuttuu ja me sen mukana.”
Elias: ”Ei mielestäni suurta. Ehkä nuorena henkilönä ihmetyttää eläkekeskustelu ja eläkeuudistukset. Tulevilta sukupolvilta on heikennetty eläke-etuja koko ajan verrattuna nykyisiin eläkeläisiin vanhempien sukupolvien toimesta.
On ärsyttävää, kun iäkkäät henkilöt tekevät nuoria koskevia päätöksiä ja kun he ovat yliedustettuina yhteiskunnan keskeisimmillä paikoilla.”
Matias: ”Ikäeron vuoksi asioita voidaan katsoa eri perspektiivistä. Nuoria huolestuttaa, miten isovanhemmat saavat kaikki tarvitsemansa palvelut. Minun mammani taas huolehtii siitä, miten hänen lapsenlapsensa pärjäävät elämässä. En tunnista suurta vastakkainasettelua, mutta asioista saatetaan puhua eri tavalla.
En ole ihan varma, uskonko, että meidän sukupolvemme pääsee joskus eläkkeelle. Täytyy varautua tekemään työtä paljon pidempään kuin tänä päivänä.”
4. Onko senioreiden ja nuorten arvoissa eroa? Mikä yhdistää, mikä erottaa?
Netta: ”Nykynuoret ehkä arvostavat rahaa enemmän kuin seniorit. Ikäihmiset taitavat arvostaa eniten terveyttä ja perhettä, nuoret puolestaan ystäviä, harrastuksia ja vapaa-aikaa. Eläkeläisillä on sitä vapaa-aikaa, kun taas nuoret tekevät töissään pitkää päivää.
Välillä ajattelen, että vanhat ihmiset ovat omiin kaavoihinsa kangistuneita. Seniorit saattavat vastustaa uudistuksia.”
Pietu: ”Olen lapsensaannin jälkeen alkanut ymmärtää maailmaa erilaisesta näkökulmasta. Monella seniorilla kotikasvatus on ollut erilaista kuin nykypäivänä.
Toinen seniorien arvoissa vaikea asia tuntuu olevan sukupuolen moninaisuus ja seksuaalisuus. Meidän nelivuotias poikamme halusi laittaa hameen päälleen päiväkotikuvaan. Isoäiti vastusti sitä ehdottomasti, koska poikaa kiusattaisiin tästä.
Aikuinen, joka kieltää lasta pukeutumasta miten tahtoo, ei ole yhtään parempi kuin kiusaajat. Silloin oli keskustelun paikka. Maailma muuttuu – joskus oli aika, jolloin naiset eivät saaneet käyttää housuja.”
Elias: ”Vanhat ihmiset arvostavat mielestäni uskontoa nuoria enemmän. Nuoret ihmiset taas käyttävät paljon aikaa teknologian parissa, mitä vanhat ihmiset eivät välttämättä aina ymmärrä. On myös haastavaa selittää mummoilleni, mihin tähtään työelämässä tai millaista on yliopistossa.
Nykyään on paljon mahdollisuuksia koulutukseen ja työhön liittyen. Olen miettinyt paljon sitä, mitä oikein haluaisin tehdä. Isovanhempani taas ovat eläneet erilaisessa maailmassa, jossa tätä ei samalla tavalla ollut, toinen mummoni oli esimerkiksi kotiäitinä.”
Matias: "Nuoret eivät ole yhtään sen yhtenäisempi joukko kuin senioritkaan. Jokainen on yksilö.
Omat isovanhempani eivät ohjanneet minua minkään puolueen jäseneksi, mutta he opettivat minua ahkeruuteen, säästäväisyyteen ja isänmaallisuuteen. Olen saanut heiltä tervettä keskustaoikeistolaista aateperimää.
Uskon, että niin nuoret kuin vanhat ihmiset uskovat vapaaseen yhteiskuntaan.”
”Meidän nelivuotias poikamme halusi laittaa hameen päälleen päiväkotikuvaan. Isoäiti vastusti sitä ehdottomasti”, kertoo Pietu Tulokas. Kuvaaja: Tanja Tuovinen
5. Kuka on eniten arvostamasi seniori: a) tuttu ja b) julkisuuden hahmo?
Netta: a) ”Oma mummoni. Hän on hoitanut minua pienenä paljon ja opettanut minua. Mummo on kiinnostunut minusta edelleen, vaikka en ole enää lapsi.”
b) ”Arvostan yli 90-vuotiasta Englannin kuningatarta Elisabetia. Hän on ollut pitkään vallassa ja pitää kuningattaren valastaan yhä kiinni.”
Pietu: a) ”Omaa mummoani Ritva Tulokasta ja hänen siskoaan Leena Sorvalia. Meillä on Leenan kanssa ollut antoisia keskusteluja, kun olemme opettaneet toinen toisiamme. Olemme tehneet yhteisiä kirjaprojekteja.”
b) ”Julkisuuden hahmoista arvostan Sauli Niinistöä. En ole elänyt Kekkosen valtakautta, joten Sauli on paras presidenttimme. Toinen ikipirteä on kyllä Aira Samulin.”
Elias: a) ”Omat isoäitini. He ovat hyväsydämisiä ihmisiä, joita kiinnostaa tietää, miten minulla menee.”
b) ”Arvostan ihmisiä, jotka ovat uskaltaneet lähteä tekemään asioita. Pidän erityisesti arvossa pitkään yrittäjinä toimineita. Yhteiskunta, ja sitä kautta tuhannet ihmiset, on sen varassa, että yrityksillä menee hyvin. Tästä heille iso kiitos!”
Matias: a) ”Omat isovanhempani, jotka ovat vähän yli 90-vuotiaita ja jotka asuvat edelleen omassa talossaan. He ovat olleet pk-yrittäjiä. En ole saanut heiltä poliittista perintöä, mutta paljon kannustusta oman polkuni etsimiseen.
Ihailen isovanhempieni elämänasennetta. Vaikka heillä on ollut sairautta, positiivinen elämänasenne on säilynyt. Isovanhemmat seuraavat tarkkaan politiikan uutisia. Saatamme keskustella pitkään esimerkiksi siitä, mitä pääministeri on sanonut.”
b) ”Arvostan kokoomuksen kunniapuheenjohtajaa Ilkka Suomista. Hänen eläkkeellään antamistaan haastatteluista huokuu elämänkokemuksen tuoma viisaus. Hän ymmärtää, että meillä nuorilla sukupolvilla on erilaisia tapoja elää. Ilkan tapa tehdä politiikkaa on ollut arvostettavaa.”
”Mummoni kutsuvat minua aina kylään syömään. He ovat olleet myös kannustavia, kun olen pohtinut omaa tulevaisuuttani”, kertoo Elias Nordman. Kuvaaja: Anni Halko
Harva on valmis ottamaan
hoivavastuuta
vanhemmistaan
Moni auttaa isovanhempiaan arkiaskareissa, mutta ei kuitenkaan ottaisi heitä luokseen asumaan. Isovanhemmat puolestaan hoitavat lastenlapsiaan ja antavat heille taloudellista tukea.
Isovanhemmat ovat tärkeä avunlähde jälkipolvilleen. Sukupolvien välinen auttaminen ilmenee siten, että vanhemmat ikäpolvet auttavat nuorempiaan.
Erikoistutkija Hans Hämäläinen Turun yliopistosta on tutkinut, miten apua annetaan sukupolvien välillä. Väestöliiton tuoreen sukupolvien ketju -tutkimushankkeen tulosten mukaan suurin osa on sitä mieltä, että aikuisten lasten on otettava vastuuta vanhempiensa hoidosta.
– Käytännön apua kotitöissä annetaan, mutta harva on valmis ottamaan raskasta, intensiivistä ja aikaa vievää hoivavastuuta vanhemmistaan.
Tutkimuksen mukaan vain 10 prosenttia suurista ikäluokista ja heidän aikuisista lapsistaan ajattelee, että lasten pitäisi ottaa vanhemmat luokseen asumaan, jos heidän toimintakykynsä heikkenee.
– Isovanhemmat puolestaan ovat valmiita panostamaan lasten auttamiseen ja ottamaan huomattavaa vastuuta heidän hoivastaan. Suurin osa näkee, että jos vanhemmat eivät kykene hoitamaan omia lapsiaan, isovanhempien on otettava heistä vastuu.
Hämäläisen mukaan sekä nuoret että vanhat sukupolvet ajattelevat, että vanhojen ihmisten taloudellinen tukeminen kuuluu yhteiskunnan vastuulle. Myös hoiva, kuten peseytymisen tukeminen, nähdään kuuluvan yleisemmin yhteiskunnan kuin perheen vastuulle.
– Auttaminen arkiaskareissa kuuluu niin perheelle kuin yhteiskunnalle, mutta raskaat ja vaativat hoitotoimet katsotaan yhteiskunnan vastuuksi, Hämäläinen sanoo.
– Konkreettisen avun antaminen antaa paremman kuvan sukupolvien välisestä solidaarisuudesta kuin asenteet.
Hämäläinen näkee, että moni haluaisi auttaa, mutta aika ja resurssit eivät yksinkertaisesti riitä.
– Apua annetaan enemmän nuoremmille sukupolville. Esimerkiksi omat lapset menevät omien vanhempien edelle.
Suomessa vanhempien sukupolvien auttaminen on harvinaisempaa verrattuna moniin muihin maihin. Myös nuoret muuttavat usein täysi-ikäistyttyään heti omilleen.
– Suomessa useat sukupolvet eivät enää asu yhdessä saman katon alla.