Mihin mysteeri vei Vaasan seniorit?

Mysteerimatkalaiset eivät tiedä, minne ollaan menossa ja mitä nähdään. Nousimme kauniina maaliskuun puolivälin aamuna Vaasan kaupungintalon edessä bussiin tulevaa päivää odottaen. Retkeläisiä oli 46, johon joukkoon kuului montakin ennustajan kykyään testaavaa. Bussi ajoi kohti pohjoista. Suunta oli siis selvä, mutta kymmenet kilometrit lipuivat ohi, eikä käännöstä tapahtunut. Kun alettiin jo lähestyä sadan kilometrin rajaa, ruvettiin uskomaan, että kohde on Pietarsaari. 

Pysähdyimme kaupungintalon äärelle, jossa meidät toivotettiin tervetulleiksi. Meille esiteltiin ensin keskustan historiallista rakennetta. Sen kadut ovat säilyttäneet pääosin vanhan rakennuskantansa. Matka jatkui oppaan selostamalle kiertoajelulle, jolla tutustuimme kertomusten ja bussin ikkunahavaintojen välityksellä kohteisiin, joista voi esimerkkeinä mainita Aspegrenin puutarhan, erityisesti Pedersören kirkon, Pietarsaaren kirkon, entisen tupakkatehtaan torneineen ja kelloineen sekä kierroksen loppupuolella vanhan puutalokaupunginosaan Skatan. 

Jopa pieni jano ja välipalan ajatus pilkahti jo tässä vaiheessa mielessä. Seuraavaksi suuntasimme Nanoqiin, ensimmäiseen arktiseen museoon Suomessa. Se on avattu vuonna 1991. Nimi on grönlantia ja tarkoittaa jääkarhua. Nanoqista on vuosien vieriessä kehittynyt vireä arktinen kulttuurikeskus. Päärakennuksen esikuva on Pohjois-Grönlannin turvemaja. Alueella on useita pieniä tupia, joilla on kaikilla oma tarinansa. Kävimme tutustumassa pieneen, söpöön kirkkoon. Kuljimme Luodon kunnan puolelle ravintola Strandis Smokehouseen. Oli aikakin siirtyä ruokapöytään. Nautimme maukkaan lounaan. Kesän tullen ympäristö lienee mitä kaunein. Ehdimme ostaa yrityksen tuotteita myös tuliaisiksi. 

Kotiinpäin käännyttiin, mutta vierailukohteemme eivät loppuneet vielä tähän. Tottesundin kartano Maksamaalla otti meidät vastaan. Moni meistä on käynyt tutustumassa alueeseen ulkoapäin, mutta ei ole ollut tilaisuutta päästä sisälle kartanoon. Tottesundin kartano on yksi harvoista Pohjanmaan kartanoista. Sen historia juontaa juurensa 1660-luvulle, jolloin kreivi Claes Tott sen perusti. Pohjanmaan rykmentin everstille Gustaf Creutzille rakennettiin 1730-luvulla sinne asunto, jonka tilalle nousi myöhemmin tilan nykyinen päärakennus eversti Gustaf von Numersille. Nykyinen kartanorakennus on valmistunut vuonna 1800. Maksamaan kunta osti kartanon vuonna 1947. Maksamaa on nykyään osa Vöyrin kuntaa. 

Itse ”kartanonherra” otti meidät kohteliaasti vastaan. Hän kertoi kartanon vaiheista ja saimme luvan käydä tutustumassa huoneisiin ja niiden tarinoihin. Tottesundin suuressa salissa vihittiin Jean Sibelius ja Aino Järnefelt pienessä tilaisuudessa vuonna 1892. Kunnon kartanon tapaan, myös Tottesundilla on kummituksensa. Siellä asustaa Valkoinen rouva. Hän on vintillä, mutta liikkuu kartanossa muuallakin. Moni on vakuuttunut hänen olemassaolostaan. Hienoksi lopuksi joimme kahvit Sibeliuksen kakkuineen. Kaikilla oli vatsat täynnä ja istuimme onnellisina puolen tunnin matkan Vaasaan.