Maakuntaneuvos Kimmo Kajaste: Tarvitaan yhteistyötä ja osaamista

Maakuntaneuvos Kimmo Kajaste: Tarvitaan yhteistyötä ja osaamista

Hyvä ja tehtäväänsä vihkiytynyt valtuutettu perustaa toimintansa tietoon, on yhteistyöhakuinen ja yhteistyökykyinen, välittää kanssaihmisistä, on suvaitsevainen eikä ole itsekäs omien etujen ajaja, vaan haluaa edistää koko kunnan ja alueen asujaimiston hyvää – kuten lainsäädäntökin velvoittaa.
Vaaleissa kannattaa jokaisen tietysti äänestää, mutta myös valintojen jälkeen aktiivisesti seurata luottamushenkilöiden toimintaa ja olla heihin myös yhteydessä. Äänestäminen ja vuorovaikutus ovat tärkeä osa demokratiaamme.

Ehdokkaaksi vaaleissa asettuminen on aina arvokasta. Silloin kansalainen on valmis sitoutumaan palvelutehtävään.

Euroopan Neuvoston kunta- ja aluehallintokongressi on laatinut Eurooppalaisen menettelytapaohjeiston kunnallisille ja alueellisille luottamushenkilöille.Siinä todetaan:

” Kunnalliset ja alueelliset luottamushenkilöt suorittavat velvollisuutensa lain määrittelemissä puitteissa sekä valitsijakunnan heille antaman toimeksiannon mukaisesti, ja että he ovat tilivelvollisia koko kunnan tai alueen väestölle mukaan lukien ne äänestäjät, jotka eivät heitä äänestäneet.”

Tuo eettinen, moraalinen ohjeisto velvoittaa siihen, että luottamustehtävissä ollaan todellakin vastuussa kaikille kunnan, alueen asukkaille, ei vain omille äänestäjille, ei omalle puolueelle, ei omille tukiryhmille. Ei, vaan kaikille!  Ja vastuu on aina yhteinen.  Ei ole olemassa parlamentaarista asetelmaa hallitus-oppositio, vaan yhteisvastuusta syntyy velvoite yhteistyöhön.

Sujuva yhteistyö edellyttää keskinäistä luottamusta ja toisen arvostamista, vaikka eri mieltä oltaisiinkin.

Asukkaiden luottamus päätöksentekoon taasen edellyttää sitä, että ei tehdä ihmisen arjelle, käytännölle ja turvallisuudelle vieraita päätöksiä. Kunta ja hyvinvointialueet, niiden kaikki valitut, muut luottamushenkilöt ja työntekijät ovat palvelua, asukkaita varten.

Valtuusto - kaikkivoipa

Demokratiassa valtuutetut tekevät päätökset. Valtuusto ja valtuutettu on aina vastuussa kunnassa ja hyvinvointialueella tapahtuvasta toiminnasta ja taloudesta. Viranhaltijoiden päätösten tai valmistelun mahdollisten puutteiden taakse ei sovi vetäytyä.

Kuntalaissa todetaan, että luottamushenkilön tulee edistää kunnan ja sen asukkaiden etua sekä toimia luottamustehtävässään arvokkaasti tehtävän edellyttämällä tavalla. Samoilla sanoilla säädetään toiminnasta myös hyvinvointialueilla.

Jo nuo lähtökohdat edellyttävät paitsi paneutumista myös tehtävään soveltuvia ominaisuuksia ja luottamuksen ylläpitoa. Valtuutetun sanojen ja tekojen on vastattava toisiaan. Jos näin ei ole, syntyy herkästi luottamuspula.

Valtuusto on ”omnipotens”, kaikkivoipa. Se päättää strategioista, organisaatiosta, voimavaroista, yhteistyöstä, sopimuksista. Osaamista tarvitaan.

Hyvältä valtuutetulta on lupa edellyttää yhteisön johtajuutta, poliittista ymmärrystä, positiivisuutta, yhteistyön merkityksen tajuamista ja myös arvioivaa otetta ja asiallista kyseenalaistamisen taitoa. Avara ajattelu on kaikessa elämässä suositeltavaa.

Päättäjän tehtävä kunnissa ja alueilla on haastava. On huolehdittava palvelujen olemassaolosta ja saatavuudesta. On osattava ennakoida ja tuntea toimintaympäristön muutokset, hallittava kokonaisuuksia ja ymmärrettävä syy-seuraussuhteita. Hänen on muistettava strategian ja elinvoiman tärkeys ja se tosiasia, että hyviä palveluja ei ole olemassa, jollei talous ole kunnossa. On oivallettava myös ympäristön ja yhdyskuntasuunnittelun tärkeä, tulevaisuuteen kurkottava merkitys.

Valtuutetun työssä tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja tulevaisuusotetta. Päätöksiä tehtäessä on aiheellista aina muistaa ja arvioida niiden taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset seuraamukset. Kunnissa on keskeistä myös elinkeinopolitiikka ja toiminnan puitteiden luominen yrityksille.

Liian usein päätettäessä ratkotaan vain ajankohtaisia ongelmia. Esimerkiksi yhdyskuntasuunnittelussa ja investoinneissa eletään herkästi hetken innostuksen mukaan - ja edetään silti hitaasti.

Strategiaa tarvitaan

Kuntalain ensimmäiseen pykälässä ilmaistaan eräänlainen kunnan toiminta-ajatus; ”Kunta edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla”. Valtuusto päättää kuntastrategiasta ja tuossa lakitekstissä on strategian alku.

Strategisen ajattelun omaksuminen on valtuutetun työssä olennaista. Strategia on organisaation pitkän tähtäimen päämäärien ja tavoitteiden määrittelyä, toimintatapojen valintaa ja voimavarojen jakoa - valtuuston ydintoimintaa olipa kyse kunnista tai hyvinvointialueista.

Turvataan vuorovaikutus

Valtuutettujen on huolehdittava siitä, että asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on mahdollisuudet ja edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan ja alueen toimintaan. Saatavilla on oltava oikea-aikaista tietoa asioiden valmistelusta, suunnittelusta, päätöksenteosta ja myös seurauksista.

Vaikutusmahdollisuus ja vuorovaikutus on turvattava. On kyse demokratiasta. Se toimii tiedon varassa. Kosketusta asukkaisiin ja heidän arkeensa ei sovi menettää. Kunta on ihmisten yhteisö ja myös aluehallinto on ihmisiä, asukkaita varten.

Äänestetään, mutta ollaan myös tarvittaessa aktiivisia vaikuttajia ja yhteydessä valtuutettuihin heidän puoluekannoistaan riippumatta.

 

Kirjoittajasta

Maakuntaneuvos Kimmo Kajaste on työskennellyt aiemmin journalistina ja mm. Nykypäivän päätoimittajana sekä asiantuntijatehtävissä ja kuntien edunvalvojana Suomen Kaupunkiliiton viestintäpäällikkönä ja Suomen Kuntaliiton yhteiskuntasuhteista vastanneena päällikkönä. Kajasteen kunta-alan asiantuntemus on karttunut myös käytännössä. Hän on Porvoon pitkäaikaisin, kahdeksan vaalikautta yhtäjaksoisesti toiminut valtuutettu lopettaen valtuustotyönsä vuonna 2004. Puheenjohtajana hän on toiminut mm. Itä-Uudenmaan liitossa ja Itä-Uudenmaan seutukaavaliitossa. Paikallisten ja alueellisten tehtävien lisäksi hänellä on ollut monia kansallisia ja kansainvälisiä luottamustehtäviä.  Hän on julkaissut kirjoja arvoista ja muun muassa ”Uusiutuvat kuntamme ” ja ”Kunta – ihmisten yhteisö” -nimiset kirjat.