Länsi-Vantaalla tapahtunutta

Vuoden ensimmäinen puolisko on nyt läntisellä Vantaalla takana ja yhdistyksemme on siirtynyt kevyemmän kesätoiminnan aikakauteen. Kulunut kevät sisälsi monta mielenkiintoista tapahtumaa, joista mieleenpainuvin oli helmikuinen Senioriliiton järjestämä risteily, jonka yhteydessä yhdistyksemme valinta Vuoden 2023 yhdistykseksi julkistettiin ja kunniakirjankin siitä muistoksi risteilyllä saimme. Jäsentapaamisissa meillä oli mielenkiintoisia esityksiä, joista yhdestä vastasi kaikkien aikojen ensimmäinen vuoden Seniori, Tuulikki Petäjäniemi. Emme me kuitenkaan vain ulkopuolisiin esiintyjiin satsanneet vaan yhden jäsentapaamisemme ohjelmasta vastasivat oman Ilonpisarat-kerhomme upeat ”senioritat”. Tilaisuudessa ei ollut ilolientä tarjolla mutta siitä huolimatta sekä yleisö että esiintyjät nauttivat iloisesta, ei kuitenkaan iloluontoisesta ohjelmasta.

Kerhomme toimivat aktiivisesti ja uutena kerhona saimme viimeinkin perustettua oman ukkokerhomme pohtimaan maailman menoa. Tapaamiset toteutamme vapaamuotoisesti ilman etukäteen sovittua agendaa, yleensä aiheet löytyvät aamun uutisvirrasta. Kerhon nimeksi tuli Nooan Ukot. Kuten kaikissa kerhoissamme niin tässäkin kerhossa noudatamme vakiintunutta matalan kynnyksen periaatetta, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia ja tervetulleita osallistumaan keskusteluihin tai vain olemaan läsnä ja kuuntelemaan kuinka monenlaiset ja korkealaatuiset mielipiteet täyttävät kokoontumistilan.

Kyllä kevääseen kulttuuriakin mahtui, teatterissa käytiin useampaan otteeseen ja kevätretken teimme tänä keväänä Raaseporiin. Bussilastillinen vireitä senioreita pääsi tutustumaan Tammisaaren uusimpaan nähtävyyteen, Taidemuseo Chappeen. Jo Itse rakennus on upea taideteos, hieno arkkitehtuuri päästää luonnonvalon upeasti näyttelytiloihin. Varsinaisen nykytaiteen näyttelyn lisäksi esillä oli myös Helene Scherfbeckin töitä. Erityisesti kiinnitin huomiota hänen omakuviinsa, ja siihen miten hän oli muuttunut ensimmäisen ja viimeisimmän omakuvansa välissä, omakuvia oli rivissä viitisentoista. Ei voinut kuin todeta että rankkaa on ollut taiteilijan elämä, niin paljon olivat vuodet muuttaneet Heleneä. Itselleni vierailu Tammisaaressa oli eräänlainen nostalgiamatka sillä 51 vuotta sitten suoritin Dragsvikin varuskunnassa varusmiespalvelustani. Paluumatkalla kävimme vielä tutustumassa Fiskarsin hienoon ruukkialueeseen ja nautimme maittavan lounaan Ravintola Kuparipajassa.

Suomen suvesta voi nauttia monella tapaa myös kotikulmilla ja yksi vaihtoehto on pitää yhteyttää senioriystäviinsä omissa tapaamisissamme ja vaikka nyt onkin kesä niin emme me ihan kaikkea toimintaa ole tauolle laittaneet. Eiväthän kaikki seniorit koko kesää poissa kotinurkiltaan ole. Siksi suositut tiistaiset Pulinakahvmme ja joka toinen torstai kokoontuva elokuvakerhomme jatkavat läpi kesän. 

Eikä siinä vielä kaikki! Uutena kesäkerhona aloitimme kokoontumiset Vantaan kaupungin omistamalla Buldersin majalla Vantaanjoen rannassa joka keskiviikko. Kahvittelemme, grillaamme makkaraa, heitämme tikkaa, pelaamme mölkkyä ja petangueta ja juttelemme niitä näitä. Kesä-kerhomme toimii nyyttikesti-periaatteella ja tuotavat laitetaan yhteiseen pöytään. Tarjottavaa on piisannut ja mukavaa aikaa yhdessä viettää olemme saaneet. Heinäkuussa pidämme kuitenkin muutaman viikon paussin, jotta vetäjätkin ehtivät vetää henkeä ennen vilkkaalta näyttävän syyskauden alkua. 

Toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää kesää.

Risto Pyhältö