Kaarisillan rakentaja

Kuule ope, sähän olet E.T.! Eeva-Tuulikki Niinikangas sai lempinimensä kolmosluokan oppilaaltaan 1980-luvulla, kun avaruusolennosta ja pienestä pojasta kertova elokuva valloitti maailmaa. Ja ET:nä Munkinseudun senioreiden uuttera kävelykerhon vetäjä edelleen tunnetaan.

Opettajauran jälkeen aktiivinen eläkeläinen löysi Länsi-Vantaan kansalliset seniorit ja myöhemmin Munkkiniemen kansalliset, jossa Kulttuurikävelijät ja Senioritanssikerho 

Eeva-Tuulikki on reilun 80 vuoden ikänsä aikana ehtinyt moneen. Lapsuus- ja nuoruusvuodet hän vietti Vaasassa, josta ylioppilastutkinnon jälkeen lähti opiskelemaan Jyväskylään ja valmistui 1960-luvulla kansakoulun opettajaksi. Nuoren opettajan urapolku ei auennut helposti, lyhyitä sijaisuuksia parin vuoden ajan siellä täällä. Viimein elämä vakiintui ja virka löytyi Helsingistä. Pääkaupunki tarjosi työn ohella mahdollisuuksia jatkaa kouluajan voimistelu- ja tanssiharrastusta, käydä taidenäyttelyissä ja konserteissa. Päteviä opettajia tarvittiin, ja Eeva-Tuulikin polku eteni johtajaopettajan virkaan. Hän muistelee, kuinka ollessaan vuonna 1994 antiikin historian kurssilla Roomassa Villa Lantessa hän sai sinne juhannusaattona Helsingin koulutoimen johtajalta faksin, jossa pyydettiin ottamaan yhteyttä, mikäli Munkkivuoren koulun johtajan tehtävä kiinnosti. Nopea vastaus oli kyllä, ja sille tielle ET jäi. Eläkkeelle hän siirtyi rehtorin virasta vuonna 2001.

Eläkevuodet alkoivat Vantaalla, jossa monet tutuista kuuluivat Länsi-Vantaan kansallisiin senioreihin. Sinnepä siis myös ET! Pari vuotta myöhemmin löytyi sopiva asunto Pitäjänmäeltä Helsingistä, ja oli aika etsiskellä yhdistystä lähempää. Valinta osui Munkkiniemen kansallisiin. Kulttuurikävelijät ja Senioritanssikerho saivat joukkoonsa uuden innokkaan harrastajan. Osallistuttuaan lukuisiin senioritanssien ohjaajakursseihin ET toimi myös ryhmän apuopettajana. Tarmokas jäsen huomattiin yhdistyksessä, ja ET:stä tuli Munkkiniemen senioreiden puheenjohtaja 2007–2009. Terveyssyistä tehtävästä oli luovuttava, mutta myöhemmin vuoroon tuli yhdistyksen varapuheenjohtajan tehtävä vuosina 2012–2015. 

Helsingin kansallisen senioripiirin toimintaan ET on ehtinyt myös osallistua ja toimia niin kansiovastaavana kuin kurssisuunnittelijanakin. Senioriliiton liittovaltuuston jäsenyys oli ohjelmassa 2009 ja 2010.

Parasta antia senioreissa toimimisessa ovat olleet monet kontaktit - on mielenkiintoista oppia tuntemaan erilaisia ihmisiä, sanoo ET. Toiminta on rikastanut elämääni, olen saanut itselleni tukiverkoston. Vaatimattomasti hän toteaa, että toivottavasti olen myös itse antanut itsestäni jotain. Sen kyllä hänen luotsaamansa kulttuurikävelykerhon jäsenet vahvistavat monin sanoin. Joka tiistai on liikkeelle lähdetty, satoi tai paistoi, muistutussoitto aamuisin tehty ja jäsenistä huolehdittu! Ketään ei jätetä – siinä ET:n ja koko ryhmän motto vuosien ajan. 

Munkinseudun seniorit ovat kiitollisia ja ylpeitä kunniajäsenestään. ET toteaa: "Toimimiseni senioreissa on koko ajan ollut saada ihmiset tulemaan mukaan. Olen aina miettinyt, mikä kiinnostaisi heitä, mikä innostaisi kokeilemaan jotain uutta. Kuningasajatukseni on, että ketään ei jätetä yksin." 

Nyt kun Eeva-Tuulikki on ansaitusti vetäytymässä syrjään vetovastuusta, voimme todeta Aale Tynnin Kaarisillan, hänen mielirunonsa, sanoman käyneen toteen. Kiitämme ja toivotamme onnea ja terveyttä kaarisillan rakentajalle!