Danny aikoo laulaa kuolemasta uudella levyllään: ”Vanheneminen on suuri lahja”

Teksti: Tiina Saari, kuvat: D-Tuotanto, Arkisto

 

Musiikkineuvos Ilkka Lipsanen, Danny, 78, veti 77 konserttia viime vuonna. Jokaisena iltana hän lauloi kolme tuntia ja 10 minuuttia.

– Se tarkoittaa sitä, että hengityselimeni ja sydämeni ovat hyvässä kunnossa. En ole koskaan ollut salilla käyvä kuntointoilija. Laulaminen pitää kuntoani yllä!

Koronapandemia ja sen myötä tulleet rajoitukset ovat tänä vuonna vieneet Dannyn työt, niin kuin monen muunkin muusikon. Viimeksi Danny oli lavalla tammikuussa.

– Oletin jo tehneeni elämäntyöni viimeisen kiertueen. Vaikka olen jo tämän ikäinen, minulle on tarjottu keväällä mahdollisuus vielä uuteen levyyn uusien tekijöiden kanssa. Ammatti-ihmiset ovat antaneet arvoa sille, että olen jaksanut roikkua mukana.

Dannyltä sanoo luovansa parhaillaan ”uudentasoista ja uudentyyppistä musiikkia”. Hänen lauluntekijänsä on tällä kertaa Janne Rintala, jonka käsialaa ovat esimerkiksi Arttu Wiskarin ja Eerika Vikmanin tuoreet hitit.

Danny toteaa tiedostavansa, että ihmiset ovat kautta aikojen rakastaneet hyviä tarinoita. Sellaisia haluaa esittää nyt myös uusi-ilmeinen Danny.

– Janne Rintala on ollut viime vuosien yhteiskunnallinen peili, hän on osunut aikaansa lähes jokaisella laulullaan.

Danny on peilannut omaa aikaansa vuosikymmeniä. Hän iloitsee siitä, että voi yhä tarjota ihmisille elämyksiä musiikin kautta – ja samalla myös keinoja selvitä elämässä.

– Yksi virus on muuttanut vuodessa ihmisten käyttäytymistä ja arvomaailmaa. Kuolema on astunut voimakkaasti esiin viimeisten kuukausien aikana.

Danny pohtii, että maailmassa on olemassa koronaviruksen lisäksi satoja viruksia, joita vastaan ei ole vielä kehitetty rokotteita.

Vaikka ihmiset eivät mielellään puhu kuolemasta, Danny aikoo laulaa tulevana keväänä myös siitä. Musiikkineuvos toteaa suhtautuvansa kuolemaan luonnollisena osana ihmisen elämän kaarta.

– Kuolemaa on täysin tarpeetonta pelätä. Kun kuolema tulee, se ei kysele. Jos elinpäiviä saa, jokainen niistä on arvokas. On ilo saada elää!

– Vanheneminen on suuri lahja. Vielä suurempi etu on, jos saa vanheta ilman sairauksia.

Dannyllä on ollut diabetes 50-vuotiaasta lähtien. Siksi hän pitää arvossa raitista ilmaa, suhteellisen raittiita elämäntapoja sekä hyvää ravintoa ja seuraa.

– Oli tärkeä asia saada selville tämä puute terveydessäni. Siitä lähtien olen noudattanut lääkitystä ja käynyt kerran vuodessa kuntotarkastuksessa lääkärissä. Saan ohjeet, miten olisi hyvä edetä niin, että elämä säilyy, Danny kertoo.

Hän pysähtyy muistelemaan edesmenneitä kollegojaan, kuten Kari Tapiota, Kirkaa ja Topi Sorsakoskea.

– Esiintyjän ammatin vaativa työrytmi, yötyöt ja pitkät matkat, on kuluttava. Olen saanut lisäaikaa moneen muuhun verrattuna. Ammattikuntamme ihmiset elävät yleensä 10 vuotta lyhyemmän ajan kuin muut.

”Kuin omia lapsia”

Dannyn 102 hittiä sisältävä uraputki on jatkunut vuodesta 1964 katkeamattomana. Tässä vain muutamia niistä: East Virginia, Piilopaikka, Vähän ennen kyyneleitä, Rebecca, Salattu suru, Kesäkatu, Tuuliviiri, Piilopaikka, Maantieltä taloon, Kauan, Hiljainen kitara, Aaveratsastajat, Seitsemän kertaa seitsemän, Tuulensuojaan, Kuusamo, Tämä taivas, tämä maa ja 7300 päivää. 

– East Virginia oli ensimmäinen kappaleeni, joka nousi hittilistoille. Sillä oli suuri merkitys – koko urani alkoi tuosta kappaleesta.

Rockia, balladeja ja iskelmää. Danny on tehnyt yhteistyötä kymmenien alansa parhaiden kapellimestarien, säveltäjien ja sanoittajien kanssa.

– Levytykset ovat minulle kuin omia lapsia. Olen yrittänyt tavoittaa aina kunkin ajan hengen.

Danny sai aikoinaan levytysuransa alussa apua musiikkielämän vaikuttajalta Antti Einiöltä.

Kiitollisena itse saamastaan tuesta Danny halusi työllistää myös muita muusikoita ja kouluttaa uusia esiintyjiä Suomeen.

Syyskuussa 1966 Danny perusti ohjelmatoimisto D-tuotannon. Danny laskee kouluttaneensa ja edesauttaneensa 157:ää laulajaa.

– Kun aloin tehdä kiertueita, halusin ottaa jokaiseen show’hun mukaan uuden lahjakkaan ihmisen esiintymään yleisölleni. Tarjosin aloitteleville laulajille ikään kuin korkeakoulun. Nostin suomalaisen viihteen tasoa, kun tarjosin muille parhaan mahdollisen tuen ja olosuhteet. 

Ensimmäinen Dannyn alkuun auttama ”Leading lady” -laulaja oli Anki Lindqvist. 

Vuonna 1977 Danny löysi duettoparikseen Armi Aavikon, jonka kanssa Danny levytti muun muassa hitit Tahdon olla sulle hellä, Me vain ja Kaiken sulle antaisin.

Danny on myös vaikuttanut muusikkojen asemaan yhteiskunnassa. Hän oli 24 vuotta Suomessa levyttävien ja esittävien solistien, solististen muusikkojen ja kapellimestarien yhdistyksen Solo ry:n puheenjohtaja. Nykyisin hän on yhdistyksen kunniapuheenjohtaja.

– Työ on ollut minulle keskeinen itsekunnioituksen lähde. Olen oppinut kunnioittamaan omaa elämääni sillä, että olen voinut olla tarpeellinen yhteiskunnalle ja läheisilleni. Olen myös työllistänyt parhaimmillaan yhtä aikaa 360 työntekijää.

– Työssä olen kehittänyt itseäni ja tuntenut siitä iloa. 

Kun Dannylta kysyy, mitkä ovat olleet hänen uransa merkittävimpiä hetkiä, artisti palaa ensin vuosiin 1968 ja 1969.

 

Tuolloin Danny otti vastaan Suomessa eniten levyjä myyneen artistin palkinnon Ranskan Cannesissa. Siellä hän sai kutsun pop-laulun maailmanmestaruuskilpailuihin Rio de Janeiroon Brasiliaan. 

– Kilpailuun osallistui yli 50 kansallisuutta, muun muassa Paul Anka oli mukana. Se oli mahtava hetki.

Toinen tärkeä muisto Dannylle on esiintyminen Kiinassa vuonna 1995.

Danny oli maassa kolmas länsimainen populaarikulttuurin edustaja. Tampereen yliopiston markkinoinnin lehtori, monipuolinen Kiina-asiantuntija Jukka Lahtinen oli esittänyt Dannylle kutsun lähteä delegaation mukana Kiinaan.

– Se oli yksi elämäni suurtapahtumista. Sain opiskella uutta kulttuuria palvellakseni kiinalaista yleisöä.  

Lahtinen teki lähes vuoden verran töitä matkan onnistumiseksi. Muun muassa Dannyn laulamien kappaleiden sanat oli käännettävä etukäteen kiinaksi ja lähetettävä maan kulttuuriministeriöön tarkistettaviksi. 

Dannysta oli juttu 20 kiinalaisessa lehdessä.

– Meidät otettiin vastaan kuin valtiovieraat. Meille oli varattu kolme isoa taloa: yhdessä asui orkesteri ja tekniikkamme, yhdessä kuusi tanssijaa ja yhdessä minä. Vierastalossani oli seitsemän palvelijaa, Danny kertoo.

– Meille esiteltiin kiinalaista laivateollisuutta. Sain myös esiintyä Kiinan suurimmassa tv-ohjelmassa CCTV:ssä, jota seurasi yli miljardi katsojaa. Juontaja tiesi minun lisäkseni Suomesta Jean Sibeliuksen.

Vauraus vaihtelee

Danny asui elämänsä ensimmäiset vuodet Porin keskustassa. Hän syntyi erittäin rikkaaseen kotiin.

Sodan aikana hänen isänsä oli taistelulentäjä. Kun sota loppui, isä muutti kolmeksi vuodeksi Brasiliaan.

– Nuoruuteni oli värikästä, suorastaan pelottavan mielenkiintoista. Sota oli vaurioittanut suomalaisia, ennen kaikkea rintamalla kovia kokeneita. Asioista ei puhuttu.

Dannyn perhe hajosi.

– Asuimme veljeni ja isoäitini kanssa Porissa pari vuotta, kunnes muutimme veljeni kanssa äidin luokse Helsingin Kruunuhakaan Unioninkatu 39:ään.

Danny asui äitinsä ja veljensä kanssa 16-neliöisessä huoneessa kolmestaan. Väkivalta kukoisti Helsingin kaduilla. Dannyn äiti teki töitä, lapset yrittivät selvitä koulussa.

– Elimme köyhissä olosuhteissa. Jäin esimerkiksi pois ylioppilasluokalta, koska meidän piti saada äidin kanssa hankittua vuokrarahat. 

Nuorena Danny kuului Katajanokan nuorisojengeihin, mutta hän liittyi myös urheiluseuroihin, kuten käsipallojoukkue Arsenaliin. Dannya kiinnostivat urheilu ja sähkölaitteiden rakennus.

– Teimme kaveripiirissä kidekoneita, vahvistinlaitteita ja kaiutinkaappeja.

1960-luvulla nuoriso sai musiikin ja oman kulttuurin. Danny halusi siihen mukaan, ja hän alkoi hiljalleen keskittyä musiikin tekemiseen.  

Myöhemmin varhaislapsuudessa koettu varakkuus tuli Dannylle uudelleen tutuksi.

– Olen ollut linnanherrana Ruotsissa vaimoni Liisa Lipsasen kautta. Avioeromme jälkeen varallisuuteni palasi normaalille tasolle, Danny kertoo.

– Raha on ollut minulle ennen kaikkea väline selvitä yhteiskunnan jäsenenä. Raha on keino palkita ympäristöään ja kehittää ideoitaan.

Danny näkee, että nykyinen suomalainen eläke- ja terveysjärjestelmä tarjoavat eläkeläiselle parhaimman mahdollisen elämänlaadun koko maapallolla.

– Sodan jälkeen suomalaiset kehittivät eläkejärjestelmän, jonka ansiosta nykyiset vanhukset voivat selvitä. Suurin osa sukupolvestamme saa olla kiitollinen edelliselle sukupolvelle. Tulevien sukupolvien eläkkeistä sen sijaan ei ole vielä mitään varmaa tietoa.

Danny alkoi kolmekymppisenä maksaa itselleen ylimääräistä eläkettä.

– Viisas puolisoni kannusti siihen: eläke tulisi olemaan liian pieni tulevaisuuden kuluihin nähden. Olisin voinut olla viisaampi ja maksaa itselleni enemmän. Ihminen ei voi kuitenkaan tietää ennalta oman elinikänsä pituutta. 

Danny on kuitenkin eniten kiitollinen siitä rikkaudesta, jonka hän on saanut kokea ihmissuhteidensa kautta.

– Olen voinut tehdä samaa työtä koko elämäni ajan. Se on harvinaista – artistin työ on usein lyhytkestoista. Yleistä on, että riittämättömyyden tunne saattaa yllättää mielen.

Aikaa

Danny myöntää kokeneensa nuoruudessaan tunnetta riittämättömyydestä.

– En vielä tiennyt, mitä en tiennyt. Olen lukenut, opiskellut ja yrittänyt kehittää itseäni. En ole tiedemies, filosofi, poliitikko enkä tietäjä. Olen tavallinen ihminen, joka on saanut elämäntehtäväkseen musiikin esittämisen.

Danny uskoo, että jokainen voi kehittää itseään entistä paremmaksi. Hänen mielestään riippuu paljon seurasta, koulutuksesta, ahkeruudesta ja asenteesta, miten elämässä etenee.

Entä katuuko Danny jotain?

– En oikeastaan. Paljon on virheitä, joita voisi katua. Jos olisi ollut riittävän viisas, ei olisi tarvinnut katua. Syyt ja seuraukset on kestetty ja eletty.

Danny ei kommentoi, onko hänellä tällä hetkellä parisuhdetta.

– Minulla on ihmissuhteita, jotka ovat tyydyttäviä. Tässä maailmassa ei koskaan omista ketään. Parisuhteet, joita minulla on ollut, ovat olleet hyviä. Ne ovat aina kestäneet oman kaarensa loppuun saakka, Danny sanoo.

– Olen kiitollinen niistä naisista, joihin olen rakastunut ja kiintynyt. He ovat antaneet elämääni sisältöä, ja olen yrittänyt tehdä samoin heille.

Mitä Danny toivoo tulevaisuudelta?

– Aikaa, hän vastaa kysymykseen hetkeäkään empimättä.

– Olen jo vanha, mutta ehdin ehkä tehdä vielä monia asioita. Minua kiinnostaa, kuinka monta vuotta Luoja on vielä antanut minulle temmellettäviksi.

Danny kertoo, että hänelle on tarjottu viime aikoina elokuvaa, Danny-musikaaleja, kirjaprojekteja, kiertueita, Olympiastadion-konserttia 2022 ja muita edustustehtäviä. 

– Yhtäkkiä elämä on tarjoamassa jälleen kaikenlaista. Kysymys on, pystynkö toteuttamaan kaikki ne toiveet, jotka alkoivat uudestaan orastaa.

Koronakriisin vuoksi Danny aikoo pysyä visusti Suomessa. Tänä vuonna hän ei lähde Luxemburgiin tyttärensä luo viettämään joulua. Jälkikasvu on jouluna eri puolilla maailmaa.

– Kun lapset olivat pieniä, meillä oli kaikki joulun rutiinit. Aikoinaan äitini toi mukanaan meille suomenruotsalaisen, kolmiosaisen ruokailukulttuurin. Perinteenä oli niin sanottu kalapöytä, jossa tarjolla oli muun muassa mätejä, lohta ja lipeäkalaa.

Danny nauttii jouluisin eniten joulukinkusta, herneistä ja perunoista.

– Ennen korona-aikaa tapana oli viettää yhteistä jouluaattoa ex-vaimoni Liisan kanssa. 

Danny toteaa, ettei kukaan voi tietää, millaista on vuonna 2050. Yhden vetoomuksen hän haluaa esittää muille senioreille:

– Suomi on vauras ja ihana maa. Silti monet ovat tyytymättömiä siihen, mitä he ovat saaneet elämässään aikaan. Olemme kuitenkin kaikki selvinneet näin pitkälle, joten jatketaan toivomista, yhteiskunnan palvelemista ja väestömme huomioimista. Kauan eläköön Suomi ja isänmaallisuus!