Yksinäinen odottaa soittoasi
18.4.2020 Poikkeusolot tuovat mukanaan poikkeavaa käyttäytymistä. Ranskalaiset eivät enää poskisuutele ja suomalaiset ovat toisistaan entistäkin etäämmällä. Hyvä niin. Näin nujerretaan koronavirus.
Paradoksaalista kyllä, poikkeusaikojen tuoma etäisyys voi parhaimmillaan lähentää meitä suomalaisia. Nuorempia yhdistää nyt huoli etenkin ikääntyneistä, jotka ovat koronan suurin riskiryhmä. Tämä huoli on nähtävä myönteisenä asiana.
Toivotaan, että koronaepidemia lähentää eri sukupolvia ja lisää eri-ikäisten ihmisten keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tämän asian puolesta meidän kaikkien tulee nyt toimia rakentavassa hengessä.
Poikkeusajat ovat monelle meistä raskaita, joten nyt on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota hyviin tapoihin.
Nyt jos koskaan on tärkeää, että sekä nuoret että me kypsempään ikään ehtineet muistamme ystävällinen käytöksen. Siten voi osoittaa arvostusta kanssaihmisiä kohtaan. Nyt jos koskaan on kohteliasta hymyillä ystävällisesti, samalla kun pitää riittävää fyysistä etäisyyttä muihin ihmisiin ulkona liikuttaessa.
Muistetaan myös soitella ystävillemme ja niille yksin asuville, joita läheisen tai tutun naapurin puhelinsoitto varmasti ilahduttaa. Puhelu lisää turvallisuuden tunnetta, vaikka apua ei tarvittaisikaan. Siitä vaan soittelemaan.
Yhteydenpito lähimmäiseen puhelimitse on nyt auttamistyötä. Pienikin ele on nyt iso teko. Voit kysyä vaikkapa vain kuulumisia. Tai sanoa ihan suoraan, että kyselen tämän koronan takia, että tarvitsetko apua esimerkiksi kaupassa käynnin osalta.
Senioriyhdistykset voivat organisoida tänä poikkeusaikana kehittyvistä auttamistavoista uusia ja pysyviä toimintamuotoja. Lähimmäisiä saa tukea ja auttaa pandemian jälkeenkin.
Yhdistyksemme ovat lisänneet monin paikoin puhelimitse tapahtuvaa ystävätoimintaa. Aktiiviset jäsenemme soittelevat yksinäisille ja ikääntyneimmille, jotka tukea tarvitsevat. Ketään ei jätetä!
Nyt yhdistystoiminnassa on melkeinpä pakko kokeilla jotain erilaista ja uutta. Kevät 2020 voidaankin nähdä mahdollisuutena uudistaa perinteistä yhdistystoimintaa.
Moni on naureskellut niille, jotka ovat hamstranneet tavaraa kaupoista. Minusta siinä ei ole mitään naureskelemista.
On aivan fiksua varautua sairastumisen varalta parinkin viikonkin tarpeilla. Jos sairastuu ja kotona on kaikkea tarpeellista, ei ole välttämättä mitään tarvetta astua ulos tai pyytää apua. Tällä tavoinkin voi ennalta ehkäistä tartuntaketjuja.
Arvo Ylppö eli 104-vuotiaaksi. Hänellä eli pitkän ja kertoman mukaan onnellisen elämän. Kenties seuraava hänen ajatuksensa on nyt hyödyksi meille kaikille:
”Minun elämäni yhtenä johtotähtenä on ollut: ken unohtaa sen, mitä ei voi muuttaa on onnellinen. Sen vuoksi eivät onnettomuudet eivätkä hetken vastoinkäymiset ole voineet masentaa minua pysyvästi. Miten onnellisena itse kukin elämäänsä pitää, riippuu meistä itsestämme. Jos lähdemme siitä, että kauneus on katsojan silmässä, jää itse kullekin elämästään ruusunhohtoiset tai vähemmän valoisat muistot.”
Tuohon ei ole lisättävää.