Vapaudenristi Suomen äideille 80 vuotta sitten

Teksti: Anneli Taina
Kuva: SA-kuva

Antamassaan päiväkäskyssä 10.5.1942 Mannerheim toteaa Vapaudenrististä: Olkoon se tulevillekin sukupolville tunnuskuvana äidin pyhästä kutsumuksesta kasvattaa tämän kansan lapsiin vapaudentahto, joka ikuisiksi ajoiksi on turvaava maallemme kalliisti lunastetun itsenäisyyden ja kansallemme sisäisen suuruuden. 

Senioriliiton puheenjohtajan isä Toivo Jussila kirjoitti 24-vuotiaana vänrikkinä ylipäällikölle kirjeen etulinjan korsusta tammikuussa 1942.  Kirje on Kansallisarkistossa. Omien kokemustensa vuoksi nuori mies oli ajatellut, että Suomen äitejä pitäisi huomioida raskaina sodan vuosina ja hän päätti tehdä ehdotuksen ylipäällikölle.   Ehdottaja oli joutunut kokemaan, miten monet sotilaat haavoittumisen hetkellä kaipasivat äitiään ja hänen sisarensa puoliso oli kuollut taisteluissa ennen lapsen syntymää. Hänellä olivat kotona 20-vuotias puoliso, vajaan vuoden ikäinen tytär ja oma äiti.  

Mannerheim vastasi ehdotukseen kirjeellä todeten, että ”ehdottamanne ajatus on erittäin lämmittävä ja kaunis ja tulen harkitsemaan sen toteuttamista jossakin muodossa”.  Mannerheim toteutti ehdotuksen äitienpäivänä 10.5.1942. 

Vapaudenristi päiväkäskyineen sijoitettiin eduskunnan valtiosaliin, jota Toivo Jussila oli kirjeessään ehdottanut. Se sijoitettiin myös kirkkoihin, joissa se on edelleen kunniapaikalla.  Eduskunnassa Vapaudenristin otti vastaan puhemies Väinö Hakkila, joka toimi puhemiehenä sotavuosien ajan. Päämajan komentoesikunnan päällikkö kenraaliluutnantti Wiljo Tuompo piti luovutuspuheen. Kirkoissa luettiin päiväkäskyn teksti äitienpäivänä 1942 ja myöhemmin päiväkäsky sijoitettiin kirkkoihin kehystettynä. Veteraanijärjestöt ovat huolehtineet siitä, että päiväkäsky on sijoitettu myös uusiin kirkkoihin.