Risto Pajunen, 95, asuu palvelutalo Ceciliassa, mutta kaupungin kotihoidon hoitajat käyvät hoitamassa häntä: ”Tiedän, että aina joku tulee”

Aurinko paistaa sisälle suurista ikkunoista. Pitkän elämän aikana on ollut useita vaiheita. Kaikki niistä eivät ole olleet onnellisia. Risto Ilmari Pajunen, 95, katsahtaa lipaston päällä oleviin hääkuviin.

– Vaimollani oli vakava tulehduksellinen reuma. Marita kuoli kymmenisen vuotta sitten. Meidän terveiden ihmisten myötä elämän on jatkuttava. Ehdimme olla 60 vuotta avioliitossa, mutta lapsia emme hankkineet.

Helsinkiläinen Risto tapasi vaimonsa sotien jälkeen eduskuntatalon lähellä olleessa tanssipaikassa.

– Osasin omasta mielestäni tanssia kohtalaisen hyvin. Ennen tanssiin hakemista tarkistin aina ensin, osaako nainen tanssia. Vaimoni tanssi hienosti.

Risto ja Marita kiersivät tanssimassa monissa paikoissa. Helsingissä oli siihen lukemattomia mahdollisuuksia viikonloppuisin.

Risto liikkui muutenkin paljon. Aamuisin hän söi puuron ja joi mukin kahvia. Sitten Risto lähti 8–10 kilometrin kävelylle metsiin. Lisäksi hän kävi usein uimassa.

Nyt Risto on asunut kohta 16 vuotta kaksiossaan palvelutalo Ceciliassa Vuosaaressa. HelsinkiMissio vuokraa asuntoja asukkaille, jotka käyttävät joko Cecilia-hoivan palveluita tai Helsingin kotihoitoa.

Risto on valinnut kaupungin kotihoidon, joka on toiminut hänen mielestään hyvin.

”Ulkoisesti tunnen kaikki hoitajani, mutta en tiedä heidän sisäisiä ajatuksiaan. Jokainen hoitaja on omanlaisensa. Osa huutaa iloisesti, että 'huomenta Risto'. Jotkut taas eivät puhu juuri mitään.”

– Ideologisista syistä en halua antaa kaikkia rahojani yksityisille palvelutaloille. Koen, että kotihoito on suunniteltu minulle oman tarpeeni mukaisesti.

Ristolla on käytössään kuitenkin palvelutalon turvaranneke-palvelu. Öisin hän voi hälyttää talon omat hoitajat auttamaan, jos hätä iskee. Risto käy myös syömässä palvelutalon ravintolan lounaan. Risto on rintamaveteraani, joten siivouksen hän saa maksutta.

– Minulla on valoisa ja avara huone. Kotihoidon lähihoitajat käyvät apunani aamulla, iltapäivällä ja illalla. Ajat vähän vaihtelevat, joskus nukkumaanmenoni venyy puoli kymmeneen illalla, Risto kertoo.

– Mitä aiemmin hoitaja tulee aamuisin, sitä mukavampaa. Ei minulla sinällään ole väliä, mihin aikaan nousen ylös. Mutta herättyäni ehdin jo odottaa, milloin hoitaja tulee. Tiedän kuitenkin, että aina joku tulee.

Riston mielestä hyvä kotihoitaja on sellainen, joka on ystävällinen ja tervehtii.

– Ulkoisesti tunnen kaikki hoitajani, mutta en tiedä heidän sisäisiä ajatuksiaan. Jokainen hoitaja on omanlaisensa. Osa huutaa iloisesti, että ”huomenta Risto”. Jotkut taas eivät puhu juuri mitään.

Risto kertoo, että hän ei enää saa itse sukkia ja kenkiä jalkaansa. Selkä ei siihen asentoon taivu.

– Kun olen päässyt ylös, kykenen liikkumaan rollaattorini avulla vessaan. Jalkoja lukuun ottamatta olen pysynyt terveenä.

Risto Pajunen muistelee, kuinka hän oppi uimaan viisivuotiaana. Isä opetti neljä lastaan uimaan Hietarannassa, Hietaniemen uimarannalla.

”En voi mennä”

Viime syksynä Risto putosi sängystä unissaan. Kun kotihoidon lähihoitaja Leila Kantanen tuli aamulla Riston luo, hän löysi asiakkaansa lattialta tajuttomana. Risto joutui sairaalaan joksikin aikaa, ja hänen kuntonsa romahti tapaturman vuoksi.

Ristolle alettiin etsiä paikkaa ympärivuorokautisesta asumispalvelusta, sillä hoitajat katsoivat hänen tuen tarpeensa lisääntyneen. Lähihoitaja Kantanen kannusti Ristoa kävelemään ja liikkumaan pikkuhiljaa lisää.

Risto kuntoutui niin, että hän pystyy edelleen asumaan omassa kodissaan palvelutalossa.

– Riston liikunnallisesta taustasta oli hyötyä kunnon palautumiseen. Hän on voimakastahtoinen ja uskoi, että vielä sitä kävellään rollaattorin avulla. Nyt Riston kunto on niin kohdillaan, että tässä pärjätään, Kantanen kertoo Riston luona käydessään.

Hän ja Risto ovat tunteneet toisensa reilut kymmenen vuotta. 

Risto ei halua muuttaa pois kodistaan. Hän on kieltäytynyt tarjotuista tuetun asumisen paikoista. Hän kertoo käyneensä kerran katsomassa erästä tehostetun palveluasumisen paikkaa.

– Siellä oli 13 neliön kokoinen huone, jossa olivat pitkä sänky, lamppu ja pieni pöytä. Sanoin itselleni, että tänne minä en voi mennä. Olkoon jonkun mielestä kuinka hyvä paikka vain, mutta sinne ei tule päivänvaloa ollenkaan. Ihan suljettu pieni koppero.

Ristolle kodin viihtyvyys on kaiken A & O.

Arvostusta ja palkkaa

Lähihoitaja Leila Kantanen on tehnyt 40 vuoden työuran kotihoidossa. Hän pitää työstään yhä.

– Ennen kävin neljässä kodissa päivän aikana, nyt työvuorossa pitäisi ehtiä 14–18 käyntiä. Aikaa on vähän per asiakas.

Kantanen yrittää kuitenkaan olla kiirehtimättä työssään.

– Joskus nipistän ruokatunnistani tai teen ylitöitä. Kun laitan oveni kiinni, haluan, että minulla on hyvä mieli ja omatunto.

Kotihoidon päivittäiset käyntimäärät vaihtelevat riippuen käyntien kestosta. Kotihoidon ohjaaja Mari Salonen kertoo, että aamuvuorossa on noin 8–14 käyntiä, iltavuorossa noin 10–18. Salosen mukaan 60 prosenttia hoitajien työajasta voi olla välitöntä työaikaa asiakkaan luona.

Helsingin kotihoidossa on hieman vajetta henkilökunnasta, ja sijaisia on vaikea saada.

– Tilanne on vielä suhteellisen hyvä. Haasteena on paheneva työvoimapula, sairaanhoitajien saanti on haasteellista, kertoo Helsingin kotihoidon kehittämistä koordinoiva etelän palvelualueen johtaja Arja Peiponen.

– Valmistuvat ikäluokat pienenevät, ja kaikki heistä eivät voi kouluttautua sote-alalle. Emme todennäköisesti selviä ilman maahanmuuttajataustaisia hoitajia. Helsinki työllistää heitä jo nyt paljon.

Peiponen näkee, että kotihoidon henkilökunnan riittävyyteen vaikuttavat alan arvostus ja palkkaus.

– Niiden pitäisi olla toisenlaisella tasolla. Olosuhteet vaikuttavat siihen, miten nuoret haluavat tulla töihin alalle. On tärkeä kokea työmäärä sellaiseksi, että siitä on mahdollista selviytyä.

Peiponen toivoo, että hoitajamitoitus määriteltäisiin niin ympärivuorokautiseen hoitoon kuin kotihoitoon.

Helsingin kotihoidolla on yli kolme miljoonaa kotikäyntiä vuodessa. Asiakkaita on kuukausitasolla noin 11 000, kun laskee mukaan myös tilapäiset kotihoidon asiakkaat. Helsingin kotihoidossa työskentelee päivittäin noin 2000 hoitajaa.

Ajoissa esteettömään asuntoon

Peiponen kehottaa jokaista pitämään huolta omasta toimintakyvystään liikunnan, aktiivisuuden ja harrastusten avulla.

– Kansalaisen on hyvä varautua ikääntymiseen ajoissa, kuten muuttaa esteettömään asuntoon. Mitä iäkkäämpi on, sitä vaikeampi on sopeutua uuteen ympäristöön.

Peiponen muistuttaa, että läheisillä on iso rooli tukea kotihoidossa olevia ikääntyneitä.

– Omaiset voivat auttaa ikäihmisiä ulkoilemaan. On kuitenkin paljon heitä, jotka asuvat yksin vailla läheisiä. Osalla voi olla naapuriapua, mutta haaste on saada heidät pysymään elämässä mukana.

Suomessa kotihoidon kentälle on tullut myös yksityisiä toimijoita, kuten hoivapalveluyritys Wallaton. Yritys tekee töitä asiakkaiden tilauksen mukaan, ja asiakkaat maksavat palveluistaan itse.

Peiponen toteaa, että kunnallinen kotihoito keskittyy sairaanhoitoon, lääkehoitoon, kuntoutukseen ja päivittäiseen tukeen.

– Meillä ei ole varaa siihen, että koulutetut hoitajamme tekisivät kaikkea mahdollista.

Pitkäaikaista laitoshoitoa ja ympärivuorokautista hoitoa on vähennetty, koska ihmiset haluavat asua omissa kodeissaan. Vuonna 2005 Helsinkiin perustettiin kotihoito-osasto, johon on yhdistetty kotipalvelu ja kotisairaanhoito. Tuolloin asiakkaista kaksi kolmasosaa tarvitsi kotipalvelua.

– Tänä päivänä asia on ihan päinvastoin. Asiakkaiden kunto on huonontunut, ikääntyneiden ja muistisairaiden määrät kasvavat.

Toiveena sähkölukot

Peiponen kehittäisi kotihoidon digitaalisia mahdollisuuksia ja ottaisi vielä lisää käyttöön teknologiaa.

– Tabletin kautta asiakkailla on mahdollisuus olla 24/7 yhteydessä koulutettuun henkilöstöön. Jos asiakas ei itse osaa tai pysty avaamaan yhteyttä, saamme pakotettua yhteyden.

Etäkotihoitokäynneillä valvotaan muun muassa asiakkaan lääkkeidenottoa ja ruokailua. Peiponen toivoo, että etähoidon mahdollisuuksiin suhtauduttaisiin entistä avoimemmin.

– Valvonta pyritään hoitamaan etänä, jotta saataisiin aika riittämään niille asiakkaille, jotka tarvitsevat fyysisen kotihoitokäynnin. Etähoiva ei sovi kaikille.

Lisäksi Helsingin kotihoidon asiakkaat voivat saada etänä virkistys- ja kulttuuriohjelmaa kotiinsa.

Peiponen toteaa, että teknologia lisää asiakkaiden itsenäisyyttä ja toimintamahdollisuuksia.

– Päivittäistä avainrumbaa helpottaisivat ovien sähköiset lukot. Siten kotihoidon henkilöstö voisi päästä puhelimen avulla sisälle asiakkaiden koteihin. On sääli, ettei sähkölukkojen merkitystä ole ymmärretty yhteiskunnassa.

Helsingissä sähkölukkoja ei ole kaikissa taloissa. Peiposen mukaan yksi syy tähän on ollut se, että osa taloyhtiöistä vastustaa sähkölukkoja.

Entä pitäisikö kotihoidosta päästä nykyistä nopeammin asumispalveluiden piiriin tarvittaessa?

Peiponen vastaa, että Helsingissä se ei ole ongelmakohta. Hänen mukaansa ikäihminen pääsee tarvittaessa keskimäärin kuukauden sisällä kotihoidosta ympärivuorokautiseen hoitoon. Valtakunnallinen tavoite on kolme kuukautta.

Helsingin kaupunki tuottaa ympärivuorokautisesta hoidosta itse noin puolet ja ostaa toisen puolen yksityisiltä. Peiponen näkee, että Helsingissä on hyvin tarjolla kevyttä palveluasumista, senioritaloja.

– Kun sinne muuttaa, asiakas ostaa yleensä peruspalvelupaketin, kuten yhden aterian tai tietyt hoitajakäynnit. Asiakas voi saada palvelusetelin talon palveluille silloin, kun hänellä on tarve kotihoitoon.

Jos asiakas ei halua palveluseteliä, kotihoidon henkilökunta voi käydä palvelutaloissa. Peiponen toteaa, että tässä tehdään jonkin verran päällekkäistä työtä.

– Koska palvelutaloissa on koulutettua henkilökuntaa, he voisivat hoitaa asiakkaan paikan päällä. Kaikki asiakkaat eivät sitä kuitenkaan halua.

Risto tuntee ja kuulee kaikki

Ruokapöydän ääressä käy kova puheensorina. Ristolla on niin hyvä kuulo, että hän kuulee väkisin muiden kovaääniset keskustelut pöydän toisesta päästä.

– On mukavaa, kun tuntee kaikki. On jokaisesta itsestään kiinni, haluaako tutustua uusiin ihmisiin.

Risto ei ole etähoivan piirissä. Hänellä ei ole tietokonetta eikä hän käytä digitaalisia palveluita.

Risto kertoo suunnitelmistaan kohentaa kuntoaan lisää. Kotonaan Risto nostelee pieniä puntteja, joita hän kuljettaa rollaattorissa mukanaan. Hän haluaa myös käydä hoitajien kanssa palvelutalon kuntosalilla. Iltaisin Risto katsoo usein televisiota, hän on kiinnostunut muun muassa hiihtokilpailuista.

Risto teki elämäntyönsä kirjaltajana ja esimiehenä kirjapainossa. Hän jäi eläkkeelle 52-vuotiaana, koska kädet eivät enää kestäneet liuottimia.

Risto on lukenut mielellään kirjoja, mutta harrastus jäi näön heikennettyä. Ristolla on apunaan suurennuslasi, mutta silti hän ei ole nähdä pientä tekstiä. Risto toteaa, että tuntuu kuin yhteiskunnassa pyrittäisiin aina vain pienempään tekstiin.

– Toivon, että saisin pysyä mahdollisimman hyväkuntoisena. Olen kiitollinen siitä, että saan nukuttua. Kun ummistan silmäni, nukun aamuun asti.

INFO

Koronaviruspandemian vuoksi Suomessa on poikkeustila lehden ilmestyessä. Kotihoito turvataan kaikissa tilanteissa.

– Kotihoidon asiakkaiden ei tule olla huolissaan. Kotihoito painottuu sairaanhoidolliseen ja välttämättömään muuhun asiakkaiden kotona selviytymistä tukevaan toimintaan. Asiakkaita suositellaan varautumaan lisäruoalla sekä riittävillä hygieniatarvikkeilla ja lääkkeillä, Arja Peiponen tiedottaa.

TEKSTI JA KUVAT: Tiina Saari