Kari Mäkinen: ”Ei tarvitse enää suorittamalla lunastaa omaa paikkaansa"
Suomen evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispa Kari Mäkinen puolusti samaa sukupuolta olevien vihkimistä. Hän teki kahdeksan vuotta työtä voimakkaiden ristiriitojen keskellä. Nyt Mäkinen on ollut kaksi vuotta eläkkeellä. Hän on löytänyt arkeensa verkkaisen rytmin.
Teksti: Tiina Saari, kuvat: Kirkon kuvapankki
Evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispana Kari Mäkinen puolusti samaa sukupuolta olevien vihkimistä ja ilmoitti kirkon auttavan myös kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita.
Mäkisen mukaan seksuaalivähemmistöjen asemaan kirkossa vaikuttavat paitsi Raamatun tulkintaan liittyvät kysymykset myös syvälle juurtuneet tunnepohjaiset asenteet.
– Omassa tehtävässäni yritin tehdä asialle jotain, mutta olin monta kertaa voimaton.
– Sain tässä kysymyksessä ottaa vastaan monenlaista, mutta se oli pientä verrattuna siihen, mitä seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset ovat saaneet osakseen. He ovat joutuneet kokemaan kirkossa paljon julmuutta.
Mäkinen ajattelee, että tulisi olla jotain erityisiä perusteita sille, miksi seksuaalivähemmistöön kuuluvia ei saisi vihkiä. Minkä vuoksi ihmisiä kohdeltaisiin eri tavoin heidän seksuaalisen suuntautumisensa perusteella?
– Ihmisen perustarve, josta on viime kädessä kysymys, on yksinäisyyden murtaminen. Elämän jakaminen toisen ihmisen kanssa. Avioliittoon vihkimisen siunaus kuuluu yhtä hyvin samaa sukupuolta olevalle parille kuin eri sukupuolta oleville.
Kahdeksan vuoden aikana Mäkinen ei päässyt työstään kokonaan irti hetkeksikään.
– Arkkipiispan tehtävä vei kaiken sen, mitä ihmisestä vain löytyi. Koin sen vaativana mutta merkityksellisenä. Työni oli intensiivistä, ja se vaikutti koko perheen ajankäyttöön.
Eläkkeellä oleminen on ollut Mäkiselle verkkaista aikaa. Parin vuoden aikana hän on totutellut rauhalliseen rytmiin. Mies herää aamuisin viiden tai kuuden maissa. Päivät alkavat kahvin keitolla ja Turun Sanomien sekä nettilehtien lukemisella.
– Päivä päivältä aamuun kuluu enemmän aikaa. Lehteä lukiessa juon useita kuppeja kahvia ja syön voileipää, Mäkinen sanoo.
Mäkinen menee nukkumaan yleensä jo puoli kymmenen aikaan iltaisin. Työelämään takaisin hän ei ole kaivannut.
– Omat voimani eivät riittäisi siihen vaativuuteen, joka työssä nykyisin tarvitaan. Tällä hetkellä voin toimia sen mukaan, mikä on itselle sopivaa.
Entä mitä Kari Mäkinen ajattelee ikääntymisestä? Hän huokaa syvään ja puhuu sitten pitkään.
– Ikääntyminen on elämän ulottuvuus, johon kuuluu luopumista, hidastumista ja perspektiivin muuttumista. Ei tarvitse enää suorittamalla lunastaa omaa paikkaansa niin kuin aktiivisessa iässä olevien.